Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Pienen pojan eväät

Paastonaika on ehtinyt jo puoliväliin. Tässä kohtaa kirkkovuodessa on esillä yksi Jeesuksen tunnetuimmista ihmeteoista. Kertomuksen viidestä leivästä ja kahdesta kalasta voi löytää jokaisesta neljästä evankeliumista, lähes sanasta sanaan samankaltaisena. Kaikki alkaa siitä, kun Jeesus etsi sopivaa paikkaa opettaa ja ehkä myös hiukan levähtää. Gennesaretin järven rannalta, loivasti nousevalta ruohikkorinteeltä hän sellaisen sopivan paikan löytääkin. Mukana seuraa suuri joukko ihmisiä, mutta eväitä heillä ei ollut mukanaan. Kun erämaassa tulee nälkä, on jotakin tehtävä. Siinä epätietoisuuden ilmapiirissä, näläntunteen vallassa, Jeesuksen oppilas Andreas hoksaa väkijoukossa pienen pojan, jolla on vähän evästä mukanaan. Kalaa tietenkin, oltiinhan järven rannalla, ja ohraleipiä. Ohraa, hyi olkoon, sanoi varmaan joku ainakin mielessään. Siihen maailmanaikaan ja siinä leipäkulttuurissa ohra oli karjan rehua ja orjien sekä köyhimpien ruokaa. Esimerkiksi huonoja sotamiehiä saatettiin rankaista antamalla heillä ravinnoksi ohraleipiä. Kovin juhlallista ateriaa ei siis näyttänyt pienen pojan eväistä syntyvän. Mutta Jeesus otti leivät käsiinsä, siunasi ja mursi ne jaettavaksi kaikille. Ja samalla tavalla hän teki kaloille. Kun eväitä alettiin jakaa tulivat kaikki, tuhannet ihmiset siinä ympärillä ravituiksi ja kylläisiksi. Siunatut ja murretut eväät riittivät, kaikkien hämmästykseksi tähteeksi jäi vielä paljon enemmän kuin alussa oli ollut jaettavaa. Tapahtui siis ihme, asia joka selityksistä riippumatta jää lopulta selittämättömäksi ja mekin yhä voimme vain ihmetellä. Tämä ateria ruohikolla Jeesuksen kanssa, se voidaan rinnastaa myös siihen mitä messun ehtoollisosassa tapahtuu. Ehtoollisessa Jeesus on läsnä leivässä ja viinissä. Siinä hän antaa itsensä murrettavaksi ja jaettavaksi. Ehtoollinen on syvää, erityistä yhteyttä Kristuksen ja häneen uskovien välillä. Kun syömme leivän ja juomme viinin ehtoollispöydässä se on uskomista ja vastaanottamista. Jeesus Kristus leivässä ja viinissä on kuin pienen pojan eväät, jotka otamme uskon ravinnoksi. Hän itse tulee meissä elämän ravinnoksi ja lähteeksi. Näin Jeesus Kristus ravitsee koko olemuksemme ja persoonamme. Mikään elämänalue ei jää uskosta irralliseksi tai uskon ulkopuolelle, eikä ravitsematta. Jeesuksessa avautuu elämä nyt ja Hänellä on antaa meille evästä joka kantaa iankaikkiseen elämään asti. Pekka Riikonen kirkkoherra Janakkalan seurakunta