Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Paaston ajatuksena on raivata tilaa tärkeimmälle

Keskellä lämpimän ja aurinkoisen kevään kaipausta lyö räntäsade työhuoneen ikkunaan. Löydän itseni ajattelemasta kirkkovuotta ja paastoa, joka edeltää pääsiäisen aikaa. Jostain syytä ajatus paastoamisesta on pyörinyt mielessä viikkojen ajan. Mistä minä paastoaisin? Tätä kirjoittaessani tekisi erityisesti mieli paastota räntäsateesta. Paaston ajatus on raivata elämässä tilaa olennaiselle, sille kaikkein tärkeimmälle. Mikä elämässäni on oikeasti merkittävää? Onko jotakin sellaista turhaa, millä täytän elämäni niin, että se varastaa ajan siltä kaikkein tärkeimmältä? Paaston perimmäinen ajatus on raivata tilaa Jumala-suhteen hoitamiselle. Tai toisin ilmaistuna, että saamme olla Jumalan hoidettavana. Sillä kun annamme tilaa ja aikaa itsellemme pysähtyä ja hiljentyä, tulee myös tilaa sille, että kuulemme selkeämmin mitä Jumala haluaa sanoa juuri minulle. Paastoon liittyy ajatus siitä että vähemmän on enemmän. Eräs tapa pysähtyä paaston aikana, on rukoilla Jeesus-rukousta. Jeesus-rukous on vanha rukous, jossa toistetaan lyhyttä huokausta: ”Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä”. Tai huokaistaan vain ”Jeesus” tai ”armahda minua Kristus”. Jokainen voi kuulostella itsessään, mikä sanamuoto olisi juuri minulle sopivin. Tätä huokausta toistetaan rauhallisesti, lisäämättä siihen mitään muuta. Rukousta rukoillaan rauhallisesti oman hengityksen tahdissa niin kauan, kunnes tulee tunne, että nyt riittää. Jeesus-rukous vie meidät lepäämään Jeesuksen läsnäolossa ja Jumalan pyhyydessä. Jeesus-rukous on lepoa Jumalassa ja hänen hoidettavanaan olemista. Jeesus-rukouksessa keskitymme ajattelemaan sitä, mitä hän on. Ja jostain kumman syystä tämä rukous ravitsee sisintämme ja Jumala-suhdettamme erityisellä tavalla. Jokin salaisuus tässä on, että vähemmän on enemmän. Satu Helo vs. kappalainen Janakkalan seurakunta