Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Ansaitsematon armo

Rippikoulussa ainakin aikanaan opetettiin sanalle armo vallan loistava selvitys; ansioton rakkaus minun osakseni. Mutta mitä on ansaitsematon armo? Armoa, jota ei todellakaan voi ansaita, ei millään lailla. Jeesus käytti todella hyviä metodeja opettaessaan ihmisiä siihen aikaan, kun ei ollut mitään teknisiä vimpaimia käytössä havainnollistamaan asioita, hänhän käytti kertomuksia. Armo-asiaakin hän selkeytti vertaamalla taivasten valtakuntaa viinitarhaan, hän kertoi kertomuksen viinitarhurista, joka etsi työntekijöitä viinitarhaansa. Viinitarhuri palkkasi miehiä pitkin päivää ja palkka oli aina yhden denaarin päiväpalkka riippumatta työajasta (Matt. 20:1–16). Mutta kun tuli palkan maksuaika, kaikki saivat sen sovitun denaarin, mutta ensiksi tulleet eivät olleetkaan asiaan tyytyväisiä, he halusivat saada enemmän, koska olivat työskennelleet pidempään. Ensimmäiset tulivat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Jeesus tuntee ja tietää meidät ihmiset, kuinka kilpailuhenkisiä ja oman edun tavoittelijoita me olemme, minä ensin –ajatus on vallalla aivan liian monella! Jeesus on sovittanut meidän syntimme, että meillä olisi pääsy iankaikkiseen elämään, meidän tarvitsee vain uskoa se. Mutta olisi mielenkiintoista nähdä ihmisten ajatuksiin, ajatteleeko joku samalla tavalla kuin ensiksi tulleet työmiehet: meille parempi palkka eli paremmat paikat taivaassa? Muutahan meille ei luvata, kaikki ovat samalla viivalla, Jumalan hyvyys on sama kaikkia kohtaan. Jumalan armoa kuvaa seuraava virren säe: ”Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa. Kiitos Herran, hän auttaa tiellä, meidän kanssamme nyt ja aina on, täällä suo Isän suosion, rauhan luonansa siellä.” Sirpa Heikka lapsityönohjaaja Janakkalan seurakunta