Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Koko suvun tragedia

Ihmissuhteista vaikeimpia näyttävät olevan sukulaissuhteet ja oma lapsuuden perhe. Vanha sanontakin kertoo; sukulaisiaan ei voi valita. Sukulaissuhteet voivat toki olla voiman lähde, josta ammentaa pahan päivän tullen tai tyyssija, jossa iloja ja suruja jaetaan. Sukulaissuhteet voivat myös sisältää kateutta, sen tuomaa puhumattomuutta vuosiksi. Sisarusten väliset riidat voivat viimeistään leimahtaa ilmiliekkeihin perinnönjaon myötä. Vanhemmat voivat pettyä lapseensa, joka ei suoriutunutkaan elämän haasteista, niin kuin oli toivottu. Pahimmillaan vanheneva vanhempi unohtaa, miksi katkaisi välit lapseensa, ihmetellen kun tämä ei käy. Myös omiin vanhempiinsa voi pettyä, ja välit aikuistuttua viilentyä, jopa katketa. Joel Dicker ammentaa kirjassaan Baltimoren sukuhaaran tragedia perhesuhteiden haasteista tarinan, imien mukaansa suhteiden viidakkoon, jossa rakkaus, viha, toivo ja epätoivo esittävät pääroolia. Sisarussuhteet saavat vahvan merkityksen, jossa taistelu vanhempien huomiosta saa dramaattisia piirteitä, jotka sysäävät elämän suuntaan, jota kukaan ei toivonut. Tapahtumia tarkastellaan ensin lapsen silmin, aikuisia aidosti ihaillen ja rakastaen. Aikuistumisen myötä alkaa ihmettely, ja asioiden yhdistely. Suvun sisäiset suhteet näyttäytyvät uudella, oudolla tavalla, jota lapsen olisi ollut vaikea ymmärtää. Sisaruksen menetys lapsena voi synnyttää myös oman elinikäisen tuskan, jota on vaikea selittää edes itselleen. Diana Setterfield, kirjassaan Kolmastoista kertomus, purkaa vyyhteä menetetyistä sisaruksista, niin kertojaäänen omasta, kuin pääroolia esittävän kirjailijan lapsuudesta. Kirja kertoo myös absurdia tarinaa siitä, miten perheessä kaikki voi mennä vinoon, kun aito vanhemmuus puuttuu. Traumat periytyvät sukupolvelta toiselle, kunnes tulee joku, joka pysäyttää pahan kiertokulun. Kirja kertoo hellyydestä ja sitoutumisesta heikompaa sisarusta kohtaan, mutta vahvistaa myös uskoa tarinan parantavaan voimaan ja toiveeseen saada kerrottua oma tarina, sen pimeämpikin versio. Menneitä ei voi sanoilla muuttaa, mutta saada niihin kenties uusi, parantava näkökulma.