Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Tyhjyyden aika

Kirkkovuodessa eletään joulun jälkeistä aikaa. Kulunut joulun aika monine pyhineen sekä ystävien ja sukulaisten tapaamisineen on varmaankin ollut monelle ilahduttava. Hyvä niin. Loppiaisesta alkoi kuitenkin taas arki, joka koululaisille tarkoittaa pitkää kevätlukukautta, työssä käyville vielä pidempää kesäloman odotusta ja kristitylle… Niin tosiaankin, mitä? Minä ajattelen, että hetken huokaisua. Tietyn tyyppinen arki on palannut myös kirkolliseen elämään. On vielä rutkasti aikaa keväällä koittavaan suureen pyhien ryppääseen eli pääsiäisee. Kynttilänpäiväänkin on pari viikkoa ja ennen paastokauden alkua ehtii hyvin puuhailla ”tavallisten asioiden” kanssa. Tämä onkin hyvästä. Suuret juhlat ja juhlakaudet ovat tietenkin puhuttelevia ja itseään toistavalla tavalla turvallisia kokemuksia meille jokaiselle. Kuitenkin niihin liittyy myös yliannostuksen riski. Ainakin itselläni on kokemuksia myös sellaisesta ”juhla ähkystä” joka ei johdu pelkästään lanttulaatikon ahmimisesta. Nyt juuri parhaillaan käynnissä olevat viikot ovatkin hyvää hetkeä arjen kristittynä elämiselle. Jumalanpalveluselämän tarjoamat ”ihan tavalliset messut” antavat tilaa omille ajatuksille aivan toisella tasolla kuin vaikkapa jouluyön fokusoitunut tunnelma. Ympäröivän maailmankin rauhoittuminen jouluhässäkästä antaa mahdollisuuden järjestää omia ajatuksia ja arvomaailmaa kunkin parhaaksi katsomalla tavalla. Olkoon se kenellekin sitten mitä tahansa; luonnossa kulkemista ja tarkkailua, harrastukseen uppoutumista tai kirkossa käyntiä. Uskon vahvasti että moiset vapaan olon hetket auttavat meitä parhaiten järjestämään myös omaa uskonelämäämme. Nyt on hyvä hetki – pyhä hetki, erityisesti omalle itselle. Petri ”Löde” Hurme nuorisotyönohjaaja Janakkalan seurakunta