Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Lähtisinkö kirkkoon

Varhaisin muistikuvani kirkosta ja jumalanpalveluksesta liittyy Pohjois-Karjalaan Viekin kirkkoon. Muistan kuinka istuin kirkon penkissä sisareni kanssa isän ja äidin välissä. Päällimmäiseksi tuosta hetkestä on jäänyt levollinen ja turvallinen olo. Uskon, että lapsuuteni kirkossakäynnit ja niiden tunnelma ovat vaikuttaneet siihen, mikä merkitys jumalanpalveluksella ja kirkkotilalla on minulle ollut ja on. Täällä Janakkalassa kaikki kolme kirkkoa ovat tulleet vuosien varrella minulle tärkeiksi. Niistä keskiaikainen Pyhän Laurin kirkko on tullut erityisen läheiseksi. On puhuttelevaa ajatella, että jo kaksikymmentä sukupolvea ennen meitä on kokoontunut sinne hiljentymään ja rukoilemaan. Kirkko on seurakunnan yhteinen kokoontumisen ja Jumalan kohtaamisen paikka. Hiljentyä ja rukoilla toki voi missä vain, luonnossa kulkiessa tai arkisten asioiden keskellä, mutta kirkkotila on erityisesti rakennettu juuri hiljentymistä ja rukousta varten. Kaikki siellä palvelee tätä tarkoitusta ja myös pyhyyden tunteen kokemista. Vaikka jumalanpalveluksessa ollaan seurakuntalaisina yhdessä, samalla siellä jokainen voi olla yksin Jumalan edessä iloineen ja huolineen. Siellä voimme kokea Jumalan puhuttelevan meitä ja me voimme puhua Hänelle. Jumalanpalvelus on ollut ja on tästä syystä minulle tärkeä osa elämääni, yhtälailla kirkon penkissä istujana kuin toimittaessani palvelusta alttarilla. Tervetuloa jakamaan tätä kokemusta! Eija Tujula pastori Janakkalan seurakunta