Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Hiljaisuus on lahja

Loppuvuoden kiireet ovat onneksi jo jääneet taakse ja turvallisen tuntuinen tammikuu on alkanut. On aika myös pysähtyä kaiken kiireen keskellä miettimään, mitä hiljaisuus merkitsee minulle? Koska olen viimeksi rauhoittunut paikalleni ja kuulostellut hiljaisuutta? Tiedänkö enää lainkaan, mitä hiljaisuus on? Meille suomalaisille hiljaisuuden pitäisi olla tuttua. Moni meistä on rauhoittunut ja kokenut voimantumista kuljeskellessaan metsässä, istuessaan järven rannalla tai tuijottaessaan nuotion tulta. Tätä perintöä haluaisin jakaa eteenpäin, koska jokainen meistä tarvitsee hiljaisuuden ja levon hetkiä, kun työelämän tehokkuus, vaativuus ja hektisyys vie mennessään. Mutta nykyaikana pysähtyminen hiljaisuuden äärellä saattaa tuntua myös pelottavalta, koska olemme tottuneet ainaiseen hälinään ympärillämme. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että hiljaisuus vetää puoleensa, kun sille antaa luvan. Ei ole yhtä ja ainutta tapaa vaalia hiljaisuutta, vaan tapoja on juuri niin monta kuin on meitä ihmisiäkin. Jokaisella meistä on oma levon mittari. Hyvä kysymys onkin, miten annan itselleni riittävän tilan ja ajan hiljaisuuden vaalimiseen? On hyvä etsiä ja kokeilla oma hiljaisuuden lähteensä. Se voi olla samoilu metsässä, takkatuleen tuijottelu, kynttilän liekki, kotialttari, retriitti… lista on loputon. Jos sitä ei heti löydy, niin kannattaa jatkaa etsimistä ja harjoitella hiljaisuutta. Hiljaisuus on tie oman itsemme, toistemme ja Jumalan luo. Hiljaisuus on luonnollinen olotila, se ei ole pakenemista. Kun minä vaikenen, niin Jumala saa suunvuoron ja minä saan kuunnella mitä hänellä on sanottavanaan. ”Hiljaisuus laskeutuu, kädet yhteen liitän. Taivaan Isän hoivassa, nyt rukoilen ja kiitän.” Tiina Alakoski perhetyöntekijä Janakkalan seurakunta