Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Uudenvuodenlupaus

Vuoden vaihde on lupausten aikaa. En tiedä, kuka uudenvuodenlupauksia tekee, mutta ainakin niistä puhutaan paljon. Lupausten ongelma on siinä, että ne unohtuvat usein pian. Ehkä joku elämäntapojaan muuttamaan luvannut jaksaa sinnitellä tammikuun, mutta helmikuussa elämä palaa raiteilleen. Niinpä moni sanookin, että ei tee uudenvuodenlupauksia. Jeesuksen lupaukset eivät ole uudenvuodenlupauksia. Tai ainakaan Jeesus ei mennyt lupailemaan hetken hurmiossa jotain, jota hän ei enää muistaisi. Me puolestamme odotamme Jumalan täyttävän toiveemme. Jos elämä ei suju odotusten mukaan, niin vika on Jumalassa. Jumala on kuin joulupukki, johon petytään, kun emme saa mitä haluaisimme. Raamatussa ei luvata meille ongelmatonta elämää. Opetuslapsi ei voi olla opettajaansa suurempi. Jeesuksen omakaan elämä ei sujunut kitkattomasti. Hänellä oli jatkuvia vaikeuksia vastustajiensa kanssa ja lopulta elämä päättyi tavalla, jota kukaan ei itselleen haluaisi. Inhimillisesti ajatellen Jumalan Pojan elämän olisi odottanut sujuvan toisin. Vaikeuksien keskellä Jeesusta rohkaisi eteenpäin toivo ja luottamus siihen, että hän on koko ajan suuremmissa käsissä – ei omassa varassaan. Tällaista luottamusta meillekin luvataan. Tapahtuipa mitä tahansa, me saamme luottaa siihen, että emme ole yksin. Jumala on meidän kanssamme. Me saamme aina pyytää Jeesuksen nimeen vedoten, että Jumala antaisi meille toivoa keskelle toivottomuutta, rohkeutta keskelle pelkoa ja luottamusta keskelle epävarmuutta. Juuri tätä me tarvitsemme enemmän kuin mitään muuta. Tämän lupauksen varassa on hyvä elää. Kimmo Hurri seurakuntapastori Janakkalan seurakunta