Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Lukiossako muka oppii – sananen tiimioppimisjaksosta

Nuoremme aloitti syksyllä lukion täällä Janakkalassa suurin toivein. Vihdoinkin motivoitunut pieni luokka, jossa keskityttäisiin oppimiseen. No, kumpikaan oletus ei toteutunut. Ryhmä on lähes 30 oppilaan kokoinen ja päälle päätteeksi alkoi ”tiimioppimisjakso”. Se se olikin jännää. Maanantaina annetaan viikon tehtävä ja sitten omassa ryhmässä sen kimppuun – perjantaisin se esitetään. Arviointi tulee Wilmaan – nykyisinhän ei oikein suosita suullisia palautteita, ettei huonommille tule paha mieli. Tämä viimeisin kommentti pohjaa kokemuksiini toisen asteen ammatillisesta opetuksesta. Koska teen töitä kotoa käsin, aloin ihmetellä lukiolaisen päivien pituutta: kouluun lähdetään kahdeksaksi, mutta useita kertoja viikossa kotona ollaan jo kello 11 tai 12. Ja jakso kestää lähes kaksi kuukautta! Toki tehtävää voi tehdä etänä, mutta jotakin ryhtiä päivään tämän ikäiset kaipaavat – missä on opettaja? Onko hänkin jossain ”etänä”? Eikö tehtävä vaadi ohjausta? Ymmärtääkseni tehtävään piti sisällyttää opetussuunnitelman asioita – miten se tapahtui? Oppilaatko hakevat senkin tiedon netistä? Ja miksei hyviä painettuja oppikirjoja oltu kytketty tekemiseen mukaan? Kuten Janakkalan Sanomissakin kirjoitettiin, ei tuon lähes kahdeksan viikon aikana oppikirjoja juuri avattu. Se on pitkä aika nuoren elämässä ja yo-kirjoituksissa sitten ihmetellään. Nuoret olivat voimakkaasti protestoineet opettajille jo jakson alussa toteutustapaa. Kuten Janakkalan Sanomissakin Tervakosken lukion Eetu Pitkänen kommentoi: ”Minusta tämä oli vähän tyhmä jakso. Tässä ei sinänsä oppinut mitään.” Opettajat nostelivat hartioitaan ja totesivat, että ”meni jo”. Mainittakoon, että joissakin oppiaineissa, kuten suomenkielessä oli irtotunteja tyyliin 2 tuntia per kuukausi. Ihmeesti näistä tuli peruutuksia – opettaja sairas tms. Taas lukiolainen tuli kotiin turhautuneena. Olivat odottaneet tunnin alkua hyppytunnilla ja viime tipan peruutus oli ikävä uutinen. Tällaisen kokeilun yhteydessä toivoisi ammattilaisilta hieman reaktioherkkyyttä. Oli aivan ilmeistä jo jakson alkuvaiheessa, että jakso on liian pitkä. Miksei tähän reagoitu? Uusi opetussuunnitelma vaatii opettajilta uusia asioita ja oppimista. Yksi tärkeimpiä lienee omien oppilaiden kuuntelemisen taito. Nyt eletään 2000-lukua ja opettajien asettautuminen lukiolaisten yläpuolelle antaa aivan väärää esimerkkiä meidän nuorille. Suoraa kommunikointia siis. Surkeaa kuulla opettajan vastanneen selvään kysymykseen, että ”laita mulle viesti Wilmaan”. Eiköhän juttu oikeasti menisi niin, että jos vastausta ei voida heti antaa, asiaan luvataan itse palata. Nuoret oppivat teiltä opettajilta paljon hiljaista tietoa, arvostuksia ja pelisääntöjä, joten tutka kannattaa pitää avoinna ja tekeminen reiluna. Jakson sanotaan kehittäneen tiimitaitoja. Miten se nyt sitten on, jos ryhmät ovat 3–5 henkisiä ja kaikki tehtävät tehdään aina samassa ryhmässä? Ryhmään saattaa osua samansuuntaisesti ajattelevia omia kavereita. Se ei kyllä luokkahenkeä kohota, päinvastoin. Jonkin verran luovuutta ja ideointia työtapa tuntuu edistävän, mutta hinta on mielestäni aika kova, kun oppilaat ”eivät oikeastaan oppineet mitään uutta”. Kyllä luovuutta voidaan tukea normaalissa luokkaopetuksessakin, jos niin halutaan – ja varmasti halutaan. Uskoni Janakkalan lukioon sai pienen (tai keskisuuren) kolauksen, mutta emme ole vaihtamassa lukiota. Toivon todella, että rehtori Timo Hillman ja opettajakunta ottavat työnsä tosissaan ja jatkavat ansiokkaasti tiedon jakamista – onneksi vielä niin tiedonjanoisille lukiolaisille. Maisteri