Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Valvomista ja valvomista

Eräässä seurakunnassa Valvomisen sunnuntaina oli tapana viettää perhemessua. Jokainen, joka on valvonut vauvan tai pienen lapsen kanssa tietää, että se voi olla pidemmän päälle hyvinkin uuvuttavaa. Mutta lapsuudesta monella saattaa olla mukavia muistoja valvomisesta. Eräs ystäväni muisteli, kuinka hän ollessaan lapsena mummulassa yökylässä sai valvoa pidempään ja katsoa mummun kanssa televisiota. Joillekin valvominen unettomuuden takia taas saattaa olla elämää suuresti rasittava asia. Valvomista voi siis olla monenlaista. Mutta se mitä tarkoitetaan kristillisellä valvomisella, valveilla ololla, ei oikeastaan ole mitään edellä mainituista. Ensi sunnuntaina vietämme Valvomisen sunnuntaita. Se on toiseksi viimeinen kirkkovuoden pyhä ja muistuttaa meitä Kristuksen toisesta tulemisesta. Tulevaisuutemme on avoin, se ei suinkaan ole lukkoon lyöty ja ennalta päätetty. Näin voimme ajatella, että aina on mahdollisuus väärien tekojen sovittamiseen. Käyttäytymisemme, puheemme, puhumattomuutemme, tekomme ja tekemättömyytemme määrää sen mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mutta kristityn valppaus ja valveilla olo ei ole sitä, että pitäisi virittää tulitikut silmäluomien väliin ja sinnitellä silmät auki. Yrittää ja yrittää, vaikka ei jaksaisi eikä kykenisi. Jumala ei vaadi mahdottomia. Odottamisen ei tarvitse olla ankaraa ja uuvuttavaa itsensä kanssa kilvoittelua, vaan myös levollista luottamusta hyvään Jumalaan. Raamatun sana lupaa meille näin: ”Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan, vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.” (1. Tess. 5:9) Anu Vaarnamo pappi, Janakkalan seurakunta