Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kolumni: Tasa-arvo karkaa käsistä

Sukupuolten välinen palkkaero on Suomessa sitkeä tasa-arvo-ongelma. Naisten palkka on edelleen kuluvana vuonna keskimäärin 83,4 prosenttia miesten palkasta. Naisten palkanmaksu päättyi laskennallisesti marraskuun ensimmäiseen päivään. Loppuvuosi menee talkoohengessä. Talouden ja yhteiskunnan muiden ongelmien kasaantuessa tasa-arvon edistäminen näyttää jäävän jalkoihin. Riskinä on myös palkkaerojen kasvu. Ruotsissa ollaan meitä tässä(kin) asiassa 10 vuotta edellä. Siellä naisten palkka on Medlingsinstitutin raportin perusteella tällä hetkellä keskimäärin 86,8% miesten palkasta. Suomessa hallitus on puolestaan todennut ohjelmassaan, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Aktiivisia toimenpiteitä tilanteen kohentamiseksi lienee turha odottaa, kun hallitusohjelmaan asti on tuon lauseen kautta kuitattu asia käsitellyksi. En allekirjoita. Vastustan rakenteellisen, periaatteellisen ja tasa-arvoa polkevan suuren asiakokonaisuuden kuittaamista ylipäätään maton alle yhdellä maininnalla. Ja kaiken lisäksi väärin perustein. Samalla logiikalla voisin kirjoittaa pankkiin, että ”olen nyt päättänyt, että asuntolainani on maksettu”. Asia ei olisi kirjallisella ilmoituksella millään muotoa hoidettu, saati totta. Tasa-arvo on luonnollisesti paljon laajempi käsite kuin samapalkkaisuus. Viimeaikaisten mielipidetutkimusten perusteella me koemme yhteiskunnan muuttuneen eriarvoisemmaksi. Suomalaiset ovat huolissaan jännitteistä varakkaiden ja köyhien välillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yleisen tulotason noustessa, on samanaikaisesti lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. 90-luvun puolivälissä köyhissä perheissä eli 52 000 lasta, vuonna 2007 heitä oli jo 151 000 (www.thl.fi). Eriarvoisuuden syventyminen näkyy arkisessa toiminnassa tulotason ja kulutusmahdollisuuksien lisäksi monin eri tavoin, myös hyvinvointi- ja terveysarojen kasvuna. Kunnalla ja kunnallisilla päätöksentekijöillä tulisi olla se kuuluisa suuri kuva ja kirkas näkemys hallussaan siitä, miten omalla alueella voi pyrkiä kaventamaan eriarvoisuutta omassa päätöksenteossaan. Yhdyskuntasuunnittelulla, asumisen, koulutuksen ja työllisyyden edistämisellä, perheiden hyvinvointiin vaikuttavilla toimenpiteillä, terveyttä edistävillä päätöksillä ja ylipäätään palvelujärjestelmän toimivuuteen ja saavutettavuuteen liittyvillä kehittämisponnistuksilla voidaan saada aikaan turvaverkkoa, joka huolehtii lähtökohtien tasa-arvosta ja pitää huolen eri tavoin asukkaiden mahdollisuuksista. Tieto ja tunne siitä, että pystyy vaikuttamaan omiin asioihinsa on tässä ajassa arvaamattoman voimakas ajuri.