Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Armotonta-a-a, menoaa-a-a-a…

Näin rallatellen ponnahti julkisuuteen laulava talonmies Sepi Kumpulainen neljännes vuosisata sitten. Viisi vuosisataa sitten liikehdintää puolestaan aiheutti Martti Luther julistaen vallankumouksellisia ajatuksiaan kristillisyydestä. Tämän vuoksi menneenä pyhänä vietettiin uskonpuhdistuksen muistopäivää. Sanana uskonpuhdistus on mielipiteitä jakava ”jonkun muun uskon likaiseksi” määrittävän henkensä vuoksi. Synonyyminä uskonpuhdistukselle voi käyttää reformaatiota. Se on jo paljon sopuisampi termi; reform –uudistuminen - kuulostaa paljon kunnioittavammalta. Vuosi 2017 kulkee kirkossamme reformaation juhlavuotena. Lutherin naulaamien teesien arvosteleva kärki kohdistui vallitsevan hengellisen instituution käytäntöjä vastaan muistuttaen kristillisen uskon perusteista, raamatusta ja sen julistamasta uskonvanhurskaudesta. ”Ihmisen pelastuminen yksin armosta” on monesti toistettu tiivistelmä Lutherin ajatuksista. Armo on nostettu myös tämän juhlavuoden kantavaksi teemaksi. Kaikkivaltiaan lahjoittaman ansiottoman rakkauden lisäksi armoa voidaan käsitellä myös tämän maailman valossa. Nykyaikaa kuvataan kovin armottomaksi: taloudelliset realiteetit, polarisaatio, asunnottomien yö ja Aleppon kellot todistavat tätä todellisuutta niin täällä härmässä kuin myös koko maapalloa ajatellen. Miten jokainen meistä voisi tuoda parantavaa armon sanomaa esiin jokapäiväisessä elämässämme? Vastaus ei ole yksiselitteinen eikä kovin helposti toteutettava, mutta uskallan väittää, että lähimmäisen kohtaamisessa piilee ainakin jyviä tästä valtavasta kakusta. ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” kirjoitetaan Matteuksen evankeliumissa. Siihen tiivistyy ihmisten välisen armon ydin, kunnioita toista vaikka hän onkin ominaisuuksineen ja mielipiteineen kovin erilainen kuin sinä itse. Petri ”Löde” Hurme Nuorisotyönohjaaja Janakkalan seurakunta