Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kolumni: Valon pilkahdus pelastaa meidät

Syksy, talvi, alkukevät – nuo pimeät vuodenajat. Pian elämme taas vuoden pimeintä aikaa. Aamulla kouluun mennessä on pimeää, ja koulusta kotiin tullessa on pimeää. Mikä tästä pimeydestä sitten tekee niin petollisen ja pelottavan? Pelottavuuden luo se, että ne pienet valon pilkahdukset puuttuvat. Olemme kuin pimeänsynkissä mietteissämme kulkevia suomalaisia – ilman minkäänlaista valoa. Ne pienet valon pilkahdukset erottuisivat ympäröivästä harmaasta, mustasta massasta. Nimittäin heijastimet. Heijastin. Tuo halvin henkivakuutus. Miksi se on aina niin vaikeaa kiinnittää takin hihaan? Nuorena ajattelee, että heijastin on ihan turha, ruma ja nolo. Vasta kun sen tärkeyden ymmärtää, silmät avautuvat. Minun silmäni avautuivat melkein kantapään kautta. Ne avautuivat vasta siinä vaiheessa, kun olin melkein ajaa jonkun päälle ja sydän jätti lyönnin väliin. Vasta läheltä piti -tilanteen jälkeen alkaa miettiä, mitä jos... Entä jos tällä nuorella pojalla olisi ollut heijastin tai valo pyörässä? Tai edes kissansilmät pyörässä. Tai jos hän olisi edes ylittänyt suojatien hieman varovaisemmin, liikennesääntöjen mukaan, eikä olisi vain polkenut ohitseni täydessä vauhdissa sivuilleen katsomatta. Silloin olisin nähnyt hänet ja pystynyt antamaan tietä asianmukaisesti. Pahoin pelkään, että tämä mitä kainoin pyyntö pukea edes se yksi heijastin kaikuu kuuroille korville ja sokeille silmille. Aina ne ajajan refleksit eivät ole niin nopeat, ja vahinko voi käydä. Ihmiset, kanssaliikkujat, katsokaa ennen kuin menette tien yli. Älkää luottako suojatien oikeuksiin pimeällä, jos teitä ei voi nähdä. Asettukaa ajajan asemaan ja miettikää, mitä kuljettaja voi nähdä auton, mopon, mönkijän tai minkä tahansa kulkuneuvon ratin tai ohjaustangon takaa. Olkaa erityisen varovaisia pimeällä ja käyttäkää heijastimia. Pieni valon pilkahdus pimeässä – se voi pelastaa henkesi.