Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Jos metsään haluat mennä nyt

Niin takuulla yllätyt. Näinhän sitä lastenlaulussa lapsena laulettiin. Metsä saattoi olla monelle jo lapsena mielikuvitusleikkien paratiisi. Metsässä naava oli häähuntu samoin kuin auringonpaisteessa kylpevät hämähäkinverkot. Mättäistä ja kivistä pystyi luomaan upeita patsaita, luonnonpolut olivat täynnä puiden jalkoja eli juuria, puut olivat kietoutuneet toisiinsa halaten… Lempiohjelmassani Inhimillisessä tekijässä käsiteltiin metsää oikein ilahduttavalla tavalla. Keskustelijat (Pauliina Kainulainen, Kaarina Davis ja Kalevi Korpela) hehkuttivat kaikki metsän ja kaupunkien viheralueiden puolesta. Metsä on turvasatama, metsässä lähtee uupumus pois, metsä on kaikki. Metsässä näkyy elämän taulu. Metsä on koti, ilo, syli. Luonnon pyhyys, metsän teologia. Luonto on Jumalan hyvää. Ihmisen paikka luonnon monimuotoisuudessa ja kokonaisuudessa. Luonto poistaa stressiä. Vihreys on voimaa. Metsän ansiosta mieliala ja keskittymiskyky paranevat. Paikkaidentiteetti on osa mielenmaisemaamme. Luonnossa ollaan perillä, luonto auttaa meitä ajattelemaan toisin. Kaupungeissa luontosuhteemme katkeaa ja koemme sosiaalista stressiä. Kulttuurinen itsetuntomme ja luontosuhteemme saattavat olla katkolla, jos luonto ei voi siirtyä iholle. Kaupungista tulleena tiedän, että luonto voi myös pelottaa. Itsetunnon joutuu rakentamaan luonnon ehdoilla, mutta varhaislapsuuden luontokokemukset auttavat. Metsä tarjoaa yksikertaisen elämän, on katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa. Suhteellisuuden taju ja kohtuullisuuden ymmärtäminen kasvavat. Ajattelu ja mietiskely on syvempää kuin ennen, on havahtunut ihan toisella tasolla. Kiitollisuus kasvaa. Metsäsuhteen pitää tuntua omalta, jolloin pystyy yksinkertaistamaan kohtuullisesti. Tuntemaan turvaa ja kotonaoloa. Enää ei tarvitse pelätä mitään, tilalle on syntynyt suuri kunnioitus ja kiitollisuus luontometsää kohtaan. Rakkaudentunne ja turvallisuuden tunne syntyy kyllä metsässä, ei kaupungissa. Ilman metsää olen eksyksissä. ”Selvää on, ettei metsän teologia ole yleisvastaus maailman ongelmiin. Tarkoitus ei ole lähteä liikkeelle syyllisyydestä vaan rakkaudesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta kaiken olevan kanssa. Rakkaus on väkevä liikuttaja.” Pauliina Kainulainen kirjassaan Metsän teologia.