Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Anna lapselle aikaa, älä kiirettä…

”Sofia oli innoissaan. Isoisä oli tulossa vierailulle. Sofia sai valvoa tavallista kauemmin ollakseen isoisää vastassa. ”Hei isoisä! Kiva kun tulit! Luetko minulle iltasadun?” Sofia kysyi. ”Ihan kohta” isoisä sanoi. ”Kunhan saan ensin jotakin suuhuni.” Sofia auttoi ottamaan esille lasit ja lautaset, ja odotti kunnes isoisä oli syönyt. ”Nytkö?” Sofia kysyi. ”Ihan kohta” isoisä sanoi. ”Äitisi haluaa näyttää puutarhan, kun vielä on niin valoisaa.” Niinpä Sofia puki takin ylleen, kiskoi saappaat jalkaansa ja meni katsomaan puutarhaa. ”Nyt on varmasti iltasadun aika!” Sofia sanoi. ”Ihan kohta” äiti sanoi. ”Sillä sinun pitää mennä jalkapesulle.” Sofia meni kylpyhuoneeseen. Äiti laski vettä ammeeseen ja Sofia läiskytteli jalkojaan niin, että lelut keikkuivat vaahdossa. Sitten hän kuivasi jalkansa ja haki pörrösukat lämmittämään varpaitaan. ”Nyt olen valmis kuuntelemaan iltasatua!” hän huusi isoisälle. ”Ihan kohta!” isoisä sanoi. ”Puran vain ensin matkatavarani.” ”Tuo ei ole reilua” Sofia synkkeni. ”Minulle sanotaan, että ihan kohta ja nyt on mennyt jo tuntikausia!” ”Menehän vuoteeseesi odottamaan isoisää” äiti sanoi hyvin ankarasti. ”Kuinka kauan sinusta on kohta?” hän kysyi nallelta. Nalle ei ehtinyt vastata, kun isoisä tuli. ”Luen nyt sen satusi” hän sanoi ”, mutta minulla on sinulle uusikin satukirja!” ”Älä valvota tyttöä liian kauan!” äiti huusi alakerrasta. ”Tulen ihan kohta alas” isoisä sanoi, kun hän ja Sofia käpertyivät mukavasti nojatuoliin.” Tarinan myötä toivon, että jokainen meistä antaisi enemmän aikaa perheelleen ja läheisilleen tässä hetkessä. Unohtaisimme sanojen ”ihan kohta” käyttämisen kokonaan! Tiina Alakoski perhetyöntekijä Janakkalan seurakunta