Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Viikon sana: Elämämme kivet

Koeta kuvitella, että kantaisit yhden kokonaisen päivän mukanasi vaikkapa nyrkin kokoista kiveä. Sitä olisi vaikea pitää mukana, joten aina välillä laskisit sen jonnekin. Mutta vähintään aina kun lähtisit liikkeelle, joutuisit ottamaan kiven mukaasi. Epäilenpä, että aika pian heittäisit kiven menemään? Mitä järkeä olisi päivääkään kantaa jotain ”älytöntä” kiveä mukanaan? Ellet ymmärtäisi kysyä tätä itse itseltäsi, sen tekisi varmaan joku muu. Pelkään kuitenkin, että kuvainnollisesti, symbolisesti, kannamme tuollaisia kiviä mukanamme, emmekä tule ajatelleeksi, että tarvitseeko niin tehdä tai onko siinä mitään mieltä tai voiko niitä ylipäänsä laittaa pois. Tarkoitan huolia ja murheita, jolla vaivaamme mieltämme päivästä toiseen, pidempäänkin. Aikuisina ja vastuullisina ihmisinä joudumme toki huolehtimaan etukäteen erilaisista asioista, mutta tarkoitan sellaisia tarpeettomia huolia ja murheita, joihin emme voi yksinkertaisesti vaikuttaa. Raamatun Psalmienkirjassa on kehotus: ”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen” (55:23). Kun Jumala on Jeesuksessa kantanut syntimme ja syyllisyytemme, niin hän on sitoutunut myös kantamaan kaikki muutkin taakkamme, huolemme, murheemme ja pelkomme. Hän ottaa ne meiltä pois, kun ymmärrämme vain luovuttaa ne hänelle. Ja hän auttaa meitä, kun vain ymmärrämme pyytää häneltä apua. Kun näin vapaudut omista taakoistasi, Jumala voi kutsua sinua työtoverikseen auttamaan jonkun ystäväsi taakkojen kantamisessa ja poisantamisessa. Tästä syystä toisaalla Raamatussa on kehotus: ”Kantakaa toistenne taakkoja” (Gal.6:2). Tärkeintä on kuitenkin, että Jumala pääsee kantamaan meidän kuormamme. Juha Koivulahti Janakkalan seurakunta