Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Nyt tarvitaan entisajan aktiivisuutta

Janakkalan kunnan 150-vuotisjuhliin osui symbolinen sää. Myrsky riepotteli, mutta aurinko antoi valoa, lämpöä ja tulevaisuudenuskoa. Päivä paistoi myrskyn puista tiputtamiin risukasoihin. Uusi Janakkalan historiakirja antaa perspektiiviä. Pieniä ovat nykyiset vaikeudet. Kunta perustettiin 1866 nälänhätään. Talvella 1918 janakkalalaiset tulittivat toisiaan Kuhmoisten rintamalla. 1939-44 sodissa janakkalalaiset olivat samalla puolella; moni kaatui Karjalassa, itsenäisyystalkoissa. Sodan jälkeen asutettiin kodittomat antrealaiset. 30- ja 90-luvun lamat koettelivat, eivät taittaneet. On kehitetty maataloutta, teollisuutta ja palveluita. Sodan jälkeen syntyneille kunta on ollut kaikessa läsnä. Palveluvalikoima on kansainvälisesti vertaillen valtava. Kunnianhimoiset puolueet ovat maailmanparannusvimmassaan ladanneet kuntien selkään raskaan repun. Siitä kevennetään puolet maakunnille. Juhlapuhuja, professori Arto Haveri vakuutti, että Janakkalalla menee sosiaali- ja terveyspalvelujen siirron jälkeen hyvin. Olisi jäänyt levollisempi olo jos hän olisi osoittanut askelmerkkejä hyvän menon jatkolle. Neuvoja jäin kaipaamaan, mutta professori lienee yhtä neuvoton kuin me muutkin. Digitalisaation profeetatkin vakuuttelevat, että digitalisaation myötä syntyy uutta työtä ja työpaikkoja. Eivät hekään osaa kertoa miten ja mihin. Toivotaan, toivotaan. Tulevien puolet pienempien kuntien puolesta toivon, että ne oppisivat aidon nuukuuden taidon. Ei kaikkia virkoja enää tarvita, eikä joka palvelua voi hioa vimpan päälle täydelliseksi. Eduskunta tämän on jo hoksaamaisillaan, koskapa yrittää purkaa normeja. Sekin on vaikeaa, kun lainsäädäntö on niin monimutkaiseksi viritetty, että mitään päätöksiä ei synny. Kaikki järkevät ehdotukset ovat jonkun lain vastaisia. Kunnan – Janakkalankin – on äkkiä opittava keskittämään vähentyneet pelimerkkinsä. Kehittämistyöhön ne on laitettava. Sodan jälkeen kunnanisien taitavuus toi sokeri- ja jäätelötehtaat. Palvelu- ja asumiskunnassa tarvitaan nyt vastaavaa rohkeata aktiivisuutta. Janakkala voi olla vetovoimainen vain jos kaupan palvelutarjonta saadaan huomattavasti paremmaksi ja koulutustarjonta pidettyä vähintään nykyisellään. Sivistystä on nyt jo ikävä.