Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Lähimmäinen

Kertomus laupiaasta samarialaisesta on yksi tunnetuimmista Jeesuksen vertauksista. Mieliimme on jäänyt se, että meidän tulee auttaa lähimmäistämme vaikeissakin tilanteissa. Mutta kenelle ja millaisessa tilanteessa Jeesus tämän vertauksen kertoi. Jeesuksen luo tuli juutalainen lainopettaja eli sen ajan oppinut virkamies. Hän kysyi Jeesukselta, mitä hänen pitäisi tehdä, että hän saisi omakseen iankaikkisen elämän. Hänen kysymyksensä oli elämään liittyvä peruskysymys. Oppinut tiesi Mooseksen lain tuntevana, että oli rakastettava sekä Jumalaa että lähimmäistä niin kuin itseään. Tätä Jeesus kehoittikin opettajaa tekemään, mutta pani vertauksellaan lainopettajan miettimään, kuka sitten on hänen lähimmäisensä. Kun Mooseksen laissa kehotettiin rakastamaan lähimmäistä, tämän käskyn asiayhteydessä lähimmäinen oli Israelin kansaan kuuluva. Tämä selittää sen, että pappi ja leeviläinen, hänkin siis temppelissä pyhiä toimituksia tekevä, kulkivat ohi. Koska he eivät tunteneet ryöstettyä miestä, häneen koskisessaan he olisivat voineet tulla saastutetuksi. Samarialainen, Jeesuksen kertomuksen sankari, oli juutalaisten yhteisön vihollinen. Hän näki ryöstetyn hädän. Se kosketti häntä ja sai hänet tekemään tekoja, jotka tuntuivat jopa ylimitoitetulta. Hän hoiti ryöstetyn haavat, vei majataloon ja maksoi vielä kaikki tulevat kustannukset. Jeesus ei puhu vertauksessa itsestään, mutta Raamatun valossa hän yksin on osoittanut samanlaista rakkautta kuin vertauksen samarialainen. Meidän rakkautemme ei riitä ja siksi tarvitsemme Jeesusta. Jesaja 53. luku kuvaa Herran kärsivää palvelijaa: Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät kasvonsa pois. – Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. – Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Liisa Pihkala Janakkalan seurakunta