Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Hämäläisiin tutustuminen vie aikaa – se on sen arvoista

Tulin nuorena tyttönä Turenkiin vuonna 1975 ja hämäläisten joukkoon, kaupan kassalle töihin. Siitä on aikaa reilu 40 vuotta. Alku oli opettelemista ”pohjoisen tyttönä” ihan erilaiseen maailmaan ja uuteen ympäristöön. Ensimmäinen puoli vuotta meni suurin piirtein niin, että joka päivä ajattelin, tänne en jää enkä sopeudu. Ihmiset olivat niin erilaisia kuin synnyinseudullani. Olin hiljainen nuori tyttö. Sitten aloin pikkuhiljaa kotiutumaan. Mies, johon olin tutustunut kesälomareissullani, vei voiton. Aika pian menimme kihloihin ja vuoden päästä naimisiin. Meistä tuli vuosien myötä perhe. Saimme kaksi ihanaa lasta. Molemmat lapset nyt tietysti jo aikuisia ja lapsenlapsia on kolme (mummin rakkaat). Vuodet ovat kuluneet työn merkeissä niin kuin monella muullakin. Olen saanut vuosien myötä hyviä työkavereita ja ystäviä todella ihanista ja välittävistä asiakkaista. Heitä on ollut kiva palvella ja se työ on antanut paljon. Kuulumisia on vaihdettu työn lomassa ja huolia kerrottu puolin ja toisin. Huumori on välillämme kukkinut ja se on ollut palkitsevaa. Pienet lapset vanhempiensa kanssa kaupassa ovat olleet tosi suloisia ja välittömiä hauskojen juttujensa kanssa. Minun jäädessäni eläkkeelle ja ensin lomalle, työkaverit ja työnantaja muistivat minua. Myös suuri joukko asiakkaita muisti minua kortein, kukkasin ja halauksin. Heille kaikille kiitokset. Teitä en unohda koskaan, en edes vanhainkodissa. Hämäläisiin ihmisiin tutustuminen vie aikaa, mutta se on palkitsevaa. Ovat kyllä todella ihania ihmisiä. Suuret kiitokset kaikille minua muistaneille ja kaikille asiakkaille, joita olen saanut palvella. Hyviä muistoja on paljon. Nähdään, moikkaillaan ja jutellaan. Suurin kiitoksin haluan näin lehden välityksellä kertoa, Toini Brusell-Jaatinen