Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Pienet ja isot liikenteen seassa

Käsillä on se aika, jolloin pieniä koululaisia vilahtaa reppuineen jalkakäytäville. He ovat jo kotonaan saaneet liikennekasvatusta ja jotkut vanhemmat ehtivät heitä saattamaan katujen yli. Hyvin usein koululaiset kulkevat pienissä ryhmissä, jos he asuvat samalla suunnalla. Me aikuiset osaamme kyllä varoa heitä, sillä havainnointikyky toisia kohtaan on vasta aluillaan. Kuljen itsekin ympärilleni pälyillen ja käytän tuplapotkuani melko tottuneesti. Eräänä päivänä aioin oikaista ajotien kautta pyörätielle, kun sain eräältä takaani tulleelta herrasmieheltä kehotuksen siirtyä oikealle kaistalle. Kulkuneuvossani ei ole vilkkua, enkä oikein pystynyt kädelläkään sitä näyttämään. Halusin olla mukavuudenhaluinen, sillä painavan kulkuneuvon nostaminen korkean reunan yli ottaa voimille. Silti toivoisin pientä empatiaa kanssakulkijoilta. Ajotiellä en aja tahallani. Väistän mielelläni kävelijöitä ja lemmikkien taluttajia, vaikka vauhti on kova myötämäessä. Pienet koululaiset ajavat pyörillään, mutta tarvitsevat muiden huomiota ja ymmärrystä. Vaikka sanonta: oppia ikä kaikki, on paikallaan, ei olisi pahitteeksi, jos iäkkäämmät saisivat pieniä myönnytyksiä. Hyväntahtoisuus lisääntyy jakaessa ja kohteliaisuudesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Uskon, että nykyvanhemmat ja opettajat tekevät parhaansa kasvattaakseen uutta sukupolvea. Olen ollut haltioissani, kun pieni, tuntematon poika tai tyttö tervehtii minua kadulla. Joskus joku koululainen on pyytänyt minulta pientä apua ja kiitosta on satanut suoraan sydämeeni. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Haluaisin mielelläni seurata näiden nuorten elämää. Se ei varmaan ole mahdollista, mutta hyvin heille käy. Kiitosviljelmät kasvavat karuissakin olosuhteissa ja tuottavat hyvää satoa. Olen köyhistä oloista, mutta niiaus oli muotia. Kiitos äidille! Monia asioita saa ilmaiseksi, kuten on käynyt tänä kesänä. Luonto on tuhlannut hyvyyttään. Voimme laittaa jakoon, sitä mitä on: vaikka sitten kohteliaisuuksia! Eikö?