Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hajoita ja hallitse vai innosta ja kehitä?

Suomessa ollaan palaamassa arkeen. Heinäkuussa on lehtitietojen mukaan lomaillut jopa 800 000 ihmistä ja elokuussa suurin osa heistä aloittaa jälleen arkisen aherruksen yhtä matkaa kouluun palaavien lasten ja nuorten kanssa. Loma on ollut hyvä ja se oli paikallaan. Hyvän siitä tekee se, että nyt jo odottaa töihin palaamista ja nuoriso-osastokin kertoo palailevansa mielellään kouluun. Kavereita on kiva nähdä. Sitten ajatus pysähtyy tulevaan syksyyn. Millaiseen arkeen tässä palaillaan ja millaisessa ilmapiirissä Suomessa tehdään työtä. Löydämmekö itsestämme ja yhteisöstämme edelleen sen kuuluisan sisun ja rinta rinnan tekemisen tunteen? Kansakuntana olemme kuuluisia kyvystämme jälleenrakentaa, mutta kesän aikana uutisvirtaa tiiviisti seuranneena pelkään sen kadonneen. Luin viikonvaihteessa pariinkin otteeseen Pentti Martiskaisen loistavan kirjoituksen Itä-Savo -lehdessä, jossa hän pohtii muun muassa sitä, onko sodan kauhuista kulunut jo niin kauan, että kansakunnan muisti ei enää kanna niin pitkälle. Vaikuttajien puheet ja vaatimukset erilaisten ihmisryhmien kohtelusta enteilevät huonoa. Osoittelevat kirjoitukset, jotka usuttavat ihmisiä toisiaan vastaan, ovat lisääntyneet ja niistä on tullut jollain kierolla tavalla sallittuja. Kaduille ilmestyneet Odinin partiot luovat pelkoa omankäden oikeuden sallimisesta. Sotien jälkeisen ajan jälleenrakentaminen muokkasi pitkälti nykyistä hyvinvointivaltion perustaa. Mutta kuten Martiskainen kirjoituksessaan toteaa, ei tuolloinkaan mikään liikuttava yksimielisyys suomalaisten keskuudessa vallinnut. Alueellinen, taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus olivat olemassa myös tuona aikana. Historian aikajanaa katsellessa on muistettava, että yhteiskuntaa vietiin eteenpäin hyvin epävarmoissa olosuhteissa. Ei kukaan tiennyt etukäteen, miten pitkä rauhanaika mahdollisesti edessä häämötti. Epävarmat ovat olosuhteet myös nyt. Taloudellinen tilanne, työttömyys ja Euroopan yhtenäisyyden rakoileminen luovat kysymyksiä ja epävarmuutta. Kansakuntana meidän tulisi kuitenkin löytää kyky neuvotteluun, uudenlaisen jälleenrakentamisen henkeen ja haluun menestyä. Sen sijaan, että syydämme syytöksiä ja vaadimme erilaisten ihmisryhmien karkottamista, meidän tulisi innostua toistemme osaamisesta, vahvuuksista ja syttyä yhdessä tekemiselle. Tässä loistavana innoittajana toimikoon Islannin jalkapallon maajoukkue.