Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Finaalit täyttä hurmosta

Tunnelma on odottava, mutta luottavainen. Urbansin bussissa nälkä on kova ja luottamus kotikylän poikiin vankkumaton. Takaraivossa kirvelevästä edellisillan 4–5 tappiosta matkaevääksi on napattu hyvät asiat. Nollaykköset osoittivat suuruutensa finaalitrillerissä noustuaan kolmen maalin takaa tasoihin, mutta taipuivat maalilla. Aiemmissa pudotuspeleissä kaava on ollut sama: takamatkalta tasoihin ja lopulta ohi. - On ollut kiva katsoa, kuinka poikien taidot ovat kehittyneet vuosi vuodelta. Onhan tämä aivan huikea tarina – tyytyväinen täytyy olla, kiittelee osan pelaajista jo salibandykoulun ajoilta, 4-vuotiaasta tuntenut Kari Korkiakoski , jonka valmennuksessa moni 01-pojista on aikanaan ollut. Edellisillan pelistä Korkiakoskelle ja Janne Taanilalle mieleen jäi päällimäisenä upea taistelu ja Turengin kotiluolan huikea tunnelma. Katsomoon ja kentän laidalle oli ängetty 450 ihmistä. Tunnelma oli parempi kuin koskaan, mistä kiitos kuuluu myös torvin ja rummuin varustautuneelle lähes satapäiselle Tapanilan Erän kannattajajoukolle. Erän jättien läpi menneet rikkeet ihmetyttävät, mutta Mosahallin isomman kaukalon uskotaan muuttavan pelin kulun vikkelien ja tehokkaasti palloa liikuttavien Urbanspoikien eduksi. - Valmentajille täytyy antaa kiitos siitä, että peliin on reagoitu ja muutoksia tehty pelin sisällä nopeasti. Ilman osaavaa valmennusta pojat eivät olisi yltäneet näin korkealle, hehkuttaa Janne Taanila, jonka sykettä matsissa nostattaa ykkösketjun laidalla kiitävä poika, Konsta Taanila. Valmennustiimiin kuuluva Aki Alanko on herätellyt pojat toiseen finaalipäivään reippaalla aamukävelyllä. Sitkeät turenkilaiset ovat valmiit kohtaamaan erän goljatit ja maalia tukkivan 2-metrisen muurin. Ylivoimapeli on ollut joukkueen tappava ase. Kuviot ovat simppeleitä, mutta variaatioita löyty. Vastustajan peli-iloa on syöty pudotuspeleissä vastustajien lähes 75 prosentin teholla. Tsempparin roolissa oleva Antti Halminen on nähnyt kauden aikana noin 20 tyttären poika Joona Hakamäen peliä. Vieraspelireissutkin ovat tulleet tutuksi. Ennen kuluvaa kautta laji oli tuttu vain telkkarista. - Pojat ovat todella taitavia – yhteispeli on upeaa. Valmentajien kehittämiä kuvioita voi vain ihailla. On mahtavaa, kun pojat ovat oman sarjansa parhaimmistoa, kiittelee vielä vuosi takaperin molarina Joonan kuteja pysäytellyt Halminen. Päivä ei ole Urbansin. Erä poistuu kaukalosta mestarina, mutta Urbansin peli lämmittää. Taistelu ja asenne on kohdillaan. Janakkalan pojilta ja tukijoukoilta SM-hopea on uskomattoman hieno saavutus!