Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Hätähuuto Janakkalan kotihoidosta

Joukkopako tai joukkoirtisanoutuminen, miten sitä nyt haluaakaan nimittää. Sellainen on tilanne nyt. Hoitajien irtisanoutumisia tulee nopeampaan tahtiin, kuin uusia keritään palkkaamaan. Eipä niihin vakituisiin suhteisiin ole tainnut tunkua olla, ja se on harmi. Kotihoito on erittäin antoisaa ja arvokasta työtä, ihminen saa kenties elää lopun elämänsä omassa kodissaan. Hoitajat tekevät parhaansa, mutta mitä jos se ei riitä? Jaksaminen revitään äärirajoille, hoitajia ei kuunnella, tai kuunnellaan, mutta se ei johda mihinkään. Tai no, johtaahan se, irtisanoutumisiin, jopa lähiesimiesten. Hoitajat haluaisivat antaa asiakkailleen enemmän, mutta mistä antaa, kun vajetta on työntekijöissä niin paljon, että muun muassa kello 17-22 välillä tehdään pahimpina päivinä liki 20 käyntiä? Näiden käyntien välissähän on myös sitä ajamista autolla paikasta toiseen, mutta sitähän ei missään huomioida, tai lasketa työksi. Erinäisiä kriisipalavereita on pidetty ja asioihin luvataan muutosta. Mutta nyt tilanne on kaoottinen. Miten tilanne saadaan korjattua? Kenellä on vastuu? Sijaispula on suuri, se tiedetään, niinhän se on kaikkialla. Jo lähtökohtaisesti hoitajamitoitukset kotihoidossa on pielessä. Todellisuuden taju tuntuu katoavan johtajilta. Nykyisten asiakkaiden vointi heikkenee nopeaankin tahtiin, sen ei pitäisi olla yllätys kenellekään - ihmiset vanhenevat. "Arvokas vanhuus" tuntuu olevan vain hoitajien ymmärtämä käsite. Se, että valtakunnallisesti annetaan tietynlaisia kriteerejä ei estä kuntaa panostamasta sellaisten ihmisten hoitoon, jotka tämän maan ovat rakentaneet. Arvokas vanhuus