Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Keskustelun kaipuu

Ihmisen tarve ymmärtää ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa on ollut olemassa vuosituhansia. Myös tiedonhalu ja tavoite ymmärtää ympäröivää yhteiskuntaa, ilmiöitä ja tapahtumia on ohjannut meitä hankkimaan tietoa, hakeutumaan keskusteluihin ja uutisten ääreen. Tässä ajassa tiedonsaanti ei ole ongelma, vaikeampaa on löytää ylipäätään luotettavaa tietoa. Mistä tunnistaa objektiivisen tiedon, millaisen tietolähteen pohjalle voi omaa näkemystään luotettavasti rakentaa? Vaikuttamisen tavoitteena on usein tarve saada aikaan muutos vallitsevaan tilanteeseen käsityskykymme, elämänkokemuksemme ja tietotulvan muovaamana. Erityisesti vaikeiden, huolestuttavien asioiden äärellä meille tulee tarve keskustella, vaihtaa näkemyksiä toisten ihmisten kanssa ja hakea ehkä sillä tavalla oikeaa ja kaunistelematonta käsitystä meneillään olevista asioista, niin paikallisesti, valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Vuorovaikutuksen, yhteisen pohdinnan ja keskinäisen ymmärtämisen tarve on mielestäni kasvanut sosiaalisen median ja huippunopean tiedonvälityksen universaalissa kompuksessa. Tapahtumien, niihin johtaneiden motiivien ja seurausten suhdetta olisi tärkeätä ymmärtää, mutta jatkuvan ja sekunneissa liikkuvan tiedonjakamisen maailmassa maltetaan enää harvoin pysähtyä tekemään analyysiä – tai siihen ei jakseta ainakaan perehtyä, sillä uusia tiedonsirpaleita tulee tuutista jos toisesta jatkuvalla syötteellä. Kirjoitin joskus aikanaan tiedosta ja siitä, että se ei koskaan tule olemaan tasa-arvoista. Se on ja pysyy vallan välineenä. Sitä voidaan annostella sopivasti, pimittää tarkoituksenmukaisesti tai jakaa valikoiden, mutta vallan välineenä se on merkityksellisyydessään voittamaton. Nuo ajatukset ovat vuosien mittaan vahvistuneet ja toisaalta ne myös huolestuttavat aina vain enemmän. Tiedon jakaminen, yhteisen keskustelukulttuurin vaaliminen ja erityisesti toistemme kuunteleminen tuovat niin päätöksentekoon kuin ylipäänsä yhteiseen kanssakäymiseen inhimillisyyttä. Kyvyllä asettua toisen asemaan sen sijaan, että puskemme läpi omaa näkemystämme, annamme itsellemme mahdollisuuden laajentaa maailmankuvaamme. Ymmärrän, että nämä ajatukset tavoittelevat ehkä jotakin saavuttamatonta. Toisaalta – ehkä uudessakin alussa voisivat olla suo, kuokka ja Jussi, nuo sitkeyden ja sisulla saavutetun tekemisen merkiksi aikanaan naulatut sanat. Uudisraivaajien henki ja tahto, joiden avulla tiedon valtavirta saadaan taipumaan keskustelun pohjaksi, ei sen ohjaajaksi.