Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Raahattava tietokone ja internetin keltaiset sivut –  Vähikkälän tietokonemuseo pursuaa aarteita verkon alkuajoilta

Olavi Kanervisto haki tietokoneen Nervanderin aukion alta Helsingistä, syvältä kallioluolasta, jonka lattialla oli 5 senttiä vettä lattialla. Vähän aiemmin kaupungin työntekijä oli soittanut ja kertonut, että Helsingin liikennevalojen ohjauslaitteisto uusittaisiin ja kaikki 12 isoa peltikaapillista ohjaustietokoneita romutettaisiin. Uudet laitteet oli jo hankittu Siemensiltä. Näissä vanhoissa luki Fiskars, olivat kotimaisia. Kiinnostaisivatko ne Kanervistoa? – Kyllähän minua kiinnosti, Kanervisto sanoo. – Minua myös kiinnosti, miten Helsingin kaupunki oli päätynyt tilaamaan tietokoneen yritykseltä, joka valmisti lähinnä saksia, kirveitä ja lipputankoja. Toki liikennevalojen tolppien valmistuksen ansiosta Fiskarsilla taisi olla jo jalka oven välissä, hän nauraa. Se ei ole ainoa yksityiskohta, joka Kanervistoa kiinnostaa. Oikeastaan häntä kiinnostaa ihan kaikki tietokoneiden historiaan liittyvä. Siksi hän perusti vuonna 1996 tietokonemuseon Vähikkälään. Kaikki viime vuosituhannelta Museossa on tietokoneita, kännyköitä, kovalevyjä, lerppuja, diskettejä, modeemeja –  sekä paljon laitteita, joista ei nuorempi kävijä ole koskaan kuullutkaan. Tutkia voi esimerkiksi Nokian ensimmäistä kommunikaattoria tai tietokonetta, jota Kanervisto kutsuu raahattavaksi. – Ei sitä voi kannettavaksi tietokoneeksi kutsua. Nämä Osbornet ja Kayprot painavat toista kymmentä kiloa, vaikka ne eivät ole edes akkukäyttöisiä: näyttölaitteena toimiva viisituumainen kuvaputki kun vaati toimiakseen verkkojännitteen, Kanervisto sanoo. Kaikki, mitä hyllyissä näkyy, on tehty viime vuosituhannella. Kiihkein keräilyn kausi oli 10– 15 vuotta sitten, mutta edelleen museoon tulee uusia laitteita. Lähes kaikki ”räpläyskorkeudella” olevat laitteet toimivat ja ovat vieraiden kokeiltavissa. Commodore PET:hen voi alkaa vaikka heti kirjoittaa Commodoren basic -käskyjä. Internetin puhelinluettelo Kanerviston hyllystä löytyy myös tietokoneaiheisten lehtien vuosikertoja ja kirjoja. Eräs kirja on vuodelta 1996 ja sen nimi on ” World Wide Web – Yellow Pages ”. – Se on internetin puhelinluettelo. Kirjaan on kerätty kaikki tuolloin olemassa olevat nettisivut, Kanervisto kertoo. Yhden huoneen nimi on ”Miten niin ei ollut internetiä?”. Sinne Kanervisto on kerännyt laitteita, jotka toimivat erilaisin tavoin etäyhteydellä ennen varsinaisen netin keksimistä. Sieltä löytyy laitteita, joiden ulkoiset yhteydet hoituivat vielä perinteisiä puhelinlinjoja pitkin. Mukana ovat muun muassa kaikki kotimaiset videotex-päätteet, Finlux, Nokia ja Salora sekä ranskalainen Minitel, jonka avulla miljoona käyttäjää pystyi varaamaan junalippuja ja tekemään verkko-ostoksia 20 vuoden ajan vuoteen 2012 asti, jolloin järjestelmä lopulta poistui käytöstä. Roina vai aarre Koskaan ei tiedä, milloin jokin esine alkaa käydä arvokkaaksi. Kanervisto on leikannut talteen lehtileikkeen, jossa kerrotaan USA:ssa sattuneesta tapauksesta. Kierrätyskeskus etsi naista, joka oli tuonut heille lavallisen roinaa vanhasta talostaan. Yksi ”roina” oli osoittautunut Steve Jobsin ja Steve Woziakin autotallissaan ensimmäiseksi koskaan rakentamaksi Apple 1 -tietokoneeksi. Kierrätyskeskus oli myynyt koneen eteenpäin 200 000 dollarilla ja halusi antaa siitä puolet koneen lahjoittaneelle naiselle. – Arvotaulujen ensimmäinen ostaja on yleensä hankkinut sen muutamalla kolikolla Kanervisto myhäilee. Hemulin kohtalo on vältettävä Vaikka kokoelma on vaikuttava, se ei ole valmis. Kanervisto viittaa Tove Janssonin Taikurin hattu -kirjaan. Siinä Hemuli saa eräänä päivänä postimerkkikokoelmansa valmiiksi ja masentuu täysin. – Elämä menettää merkityksensä. Kokoelma on parempi keskeneräisenä, Kanervisto pohtii. Keräileminen tulee luonnostaan. – Lapsuudessa kaikki kakarat keräili jotain: tulitikkuetikettejä, postimerkkejä, kahvipakettien autonkuvasarjaa, käpyjä tai kiviä. Se on ihmisen geeneissä, Kanervisto sanoo. Kierros kävijän mukaan Kanervisto tekee museossa opastuksia. Koska tarinoita ja näytettävää on loputtomasti, hän räätälöi kierroksen kävijöiden mukaan. Hän voi syventyä tietokoneiden muistin kehitykseen, ohjelmointiin, tiedonsiirtoon tai vaikkapa esittelemään, millaisen kehityskaaren ovat kokeneet aikojen saatossa pc:t tai macit. Usein kierros venyy kolmetuntiseksi. – Sen jälkeen ihmiset sanovat, että tänne voisi kyllä jäädä koko päiväksi, Kanervisto kertoo.