Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Petollinen lupiini on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa maisemassa, vaikka kasvilla on pysyvä porttikielto maahan – tällaisesta kasvista on kyse

Ensimmäinen karkulaishavainto lupiinista tehtiin Suomessa jo 1800-luvun lopulla. Runsaassa sadassa vuodessa kasvi on muuttunut ongelmaksi. Nyt kaikki lupiinit pitäisi niittää, näännyttää tai muuten tuhota. Lähes jokaisen tuntema kasvi uhkaa ekosysteemejä ja elinympäristöjä, mutta kaikki eivät sitä vielä usko. – Edelleen törmää siihen, että osa ihmisistä puolustaa lupiineja niiden kauniin kukinnan vuoksi, sanoo maa- ja kotitalousnaisten maisema-asiantuntija Riikka Söyrinki Proagriasta. Lupiini tuotiin aikoinaan Suomeen koriste- ja rehukasviksi. Enää niin ei saisi tehdä. Lupiini on kansallisesti haitalliseksi luokiteltu vieraslaji. Sitä ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta tai toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää, myydä tai muuten luovuttaa. Lupiini aiheuttaa luonnon yksipuolistumista. – Monilajinen niitty on paljon kestävämpi. Jos ajatellaan esimerkiksi ilmastonmuutosta, kasvitauteja tai tuholaisia, niin tarvitsemme monilajisen luonnon turvaksemme. Yksipuolistuminen on aina riski, sanoo Riikka Söyrinki. Luonnon yksipuolistumisen voi havaita sukupuuttoon kuolevista kasveista. Söyrinki sanoo, että ekosysteemit ja elinympäristöt muuttuvat sitä herkemmiksi, mitä vähemmän maapallolla on kasvilajeja. Söyrinki vertaa tilannetta peltojen viljelyyn. Jos pelloilla on vain yksi viljelyskasvi vuodesta toiseen ja tuholainen tai tauti iskee, viljasato katoaa valtavalta alueelta. Suomen luonnossa lupiinit valtaavat tilaa esimerkiksi useilta kotoisilta niittykasveilta. Tampereen Epilänharjulla järjestettiin tällä viikolla lupiinintorjuntatalkoot, joihin Söyrinki osallistui. Siellä lupiinit uhkaavat erityisesti mäkitervakkoa, huopakeltanoa, päivänkakkaraa ja ketoneilikkaa. Näin hankkiudut eroon lupiineista Suomessa yleisin lupiini on komealupiini. Suurin osa tienpientareiden ja pihojen lupiineista on komealupiineja. Sen hävittäminen vaatii sinnikkyyttä, koska kasvi leviää helposti. Ajoitus on tärkeää lupiinintorjunnassa. Nyt alkaa olla viimeiset hetket, kun torjunnan voi vielä aloittaa tehokkaasti. – Helpoin ensiapu on, että kukinnot katkoo hyvissä ajoin ennen siementen muodostumista. Näin estetään uusien kasvien leviäminen siemenestä, kun siemenet eivät pääse putoilemaan maahan. Söyrinki sanoo, että pelkkä katkominen ei heikennä lupiinia tarpeeksi. – Jos kasvustoa halutaan kurittaa, sitä pitää niittää toistuvasti, jolloin sen voima vähenee ja kasvi taantuu vähitellen. Kasvustoa pitää niittää muutamia kertoja kesässä. Niittämistä pitää jatkaa myös seuraavina vuosina, jotta kasvi häviää kokonaan. Jos kasvusto on pieni ja lupiinista haluaa nopeasti eroon, helpoin tapa on kasvin kaivaminen maasta juurineen. Kolmas hävittämistapa on maan peittäminen mustalla muovilla lupiinien kohdalta, jolloin kasvi vähitellen kuolee muovin alle. Vastuu on maanomistajilla Vastuu haitallisten kasvien hävittämisestä on maanomistajalla. Kerrostalossa asuvat voivat olla yhteydessä taloyhtiöön, joka päättää toimenpiteistä. Suurien teiden varsilla kasvavien lupiinien hävittäminen on valtion, eli käytännössä ely-keskuksien, tehtävä. Kaupunkialueen kasvustosta huolehtivat puolestaan kunnat. Söyrinki ei usko, että lupiinista on realistista päästä eroon lyhyellä aikavälillä. Hänen mukaansa pitäisi miettiä, millä alueilla torjunta on tarpeellisinta ja kiireellisintä. Esimerkkinä hän mainitsee suojelualueet ja arvoniityt. Alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis) Hamppuvillakko (Jacobaea cannabifolia) Tarhatatar (Reynoutria x bohemica) Japanintatar (Reynoutria japonica) Sahalinintatar (Reynoutria sachalinensis) Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) Komealupiini (Lupinus polyphyllus) Kurtturuusu (Rosa rugosa, ml. Rosa rugosa f. alba) Kännenpalsami (Impatiens capensis)