Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Toisten odottama ja toisten pelkäämä äitienpäivä

PÄÄKIRJOITUS Äitienpäivä. Toisille sunnuntai on odotettu juhla, toisille vuoden pelätyin tapahtuma. Toiset saavat herätä aamulla tahmaisten sormien silitykseen, silmissä kimmeltävän ilon pilkahduksiin ja pyöreiden poskien hymykuoppiin. Paketeista kuoriutuu suloisia pienten kätösten tekeleitä. Suukko pehmeälle poskelle saa sydämen hypähtämään onnesta. Saan olla äiti, sitä on syytä juhlia. Onnellisuudesta ymmyrkäisenä äidit jakavat Facebookiin kuvia aamun hetkistä. Samaan aikaan toisaalla nainen ei halua avata Facbookia. Aamu on vuoden pelätyin. Nainen tietää, mitä sosiaalisessa mediassa on luvassa. Onnea ja iloa, kertomuksia siitä kuinka lapset ovat elämän parhaita saavutuksia. "Saavutuksia", nainen pohtii. Lapset eivät ole saavutuksia. He ovat lahja, jota ei suoda kaikille. Nainen tietää sen, sillä hänelle sitä ei ole suotu. Se on syy sille, miksi äitienpäivä on kamala. Päivä hieroo kasvoille kaiken sen, mitä nainen ei ole saanut. Enemmän kuin mitään muuta, hänkin toivoisi heräävänsä onnittelulauluun. Lauantaina vietämme lapsettomien lauantaita. Jokaiselle lapsettomuus ei ole kipeä asia, mutta monelle on. Kehotan jokaista miettimään asiaa erityisesti silloin, kun tekisi mieli kommentoida asiaa sanomalla vaikkapa "koskas te meinaatte niitä lapsia hankkia", "olkaa onnellisia, että saatte keskittyä vain itseenne ettekä joudu valvomaan" tai "kyllä teillekin vaan sopisi pieni nyytti kainaloon". Ette voi koskaan tietää, minkälainen puukonisku ajattelematon lause voi olla.