Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Paikallishenkeä ja vappumuistoja – Lue tästä Janakkalan Sanomien runokilpailun uusimmat runot

Janakkalan Sanomien runokilpailu jatkuu. Tästä voit lukea lisää kilpailuun lähetettyjä runoja. Kilpailuun osallistuvia runoja julkaistaan pitkin kesää. Julkaisusta ei makseta korvausta. Lauantaina 6. kesäkuuta alkanut kilpailu kestää 31. heinäkuuta saakka. Kolme parasta runoa palkitaan elokuussa. Runon pitää käsitellä jollain tavalla Janakkalaa. Lähetä kilpailurunosi toimitukseen sähköpostilla osoitteeseen toimitus.janakkalansanomat@sanoma.fi. Kirjoita viestin otsikoksi Runokilpailu. Lähetä runo joko word-liitetiedostona tai sähköpostiviestin tekstinä. Muista liittää mukaan yhteystietosi. Vappua Leppäkoskella Haukankalliolta näkee kauas. Lähellä puujoki, maantie, rautatie. Kallion juurella ensimmäiset sinivuokot. Vappuna torvisoittokunta kiipesi kalliolle ja soitto kuului kylän joka nurkkaan Meillä tytöillä oli pikkukengät eikä ikinä satanut räntää. Kartanon tytöllä oli valkoinen lierihattu. Sitä katsottiin vähän niin kuin ylöspäin. Kaarina Svetloff Janakkala Kanta-Hämeen Janakkala, helmi valtakunnan maaseutu-ketjussa ainakin jo 700-luvulta. Laakeita peltoja, metsiä, puroja, lähteitä ja varsinkin järviä. Isoja kartanoita. Päärata, moottoritie, jolla polkaisee tunnissa pääkaupunkiin, jos tahtoo. Ja Hakoisten linnavuori; sieltä vahtivat vihulaisia Kernaalan järvellä eikä vastaanotto ollut lämmin. Tehtiin harmaakivikirkko keskiajalla, löydettiin Laurinlähde naapurista Taaran palvontaan ja muihin pyhiin toimituksiin. Meillä on monia vireitä kyliä, aikaansaavia, yritteliäitä ihmisiä. Eikä ole tehtaiden puute vaivannut. Vanha suuri Tervakosken paperitehdas. On ollut hiivatehdasta, viinatehdasta, sokeritehdasta, tervaa on tehty. Nyt tehdään jäätelöä ja paljon muuta... ... rymistellään Kalpalinnassa... ... isossa Kiipulassa... ... luonnonhelmassa... On ollut senaattoria, kansanedustajaa. maineikkaita urheilijoita, taiteilijoita. Leppäkoskella Ida Aalberg haaveili sinisissä hetkissään Haukankalliolla ja kansakoulun isä - olen siitä varma - heilutteli jalkojaan saman kallion kielekkeellä. Mikä meidän ollessa! Esi-isät viisaudessaan tänne tulivat ja jäivät Miekkamiestä myöten, rakensivat tukevan kivijalan. Ollaan janakkalalaisia, ylpeitä itsenäisiä! Ollaan me! Kaarina Svetloff