Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Rakkausarpia

Kosketan arpeutunutta ihoa. Punaisia ja ruskeita juovia siinä, missä kehoni teki tilaa toiselle. Väistyi itse, että toinen saisi kasvaa. Rakasti niin, että meni itse rikki. Raskausarpia. Arpia, jotka löytyvät niin kovin monen äidin iholta, mutta jotka huolella peitetään. Ettei kukaan näkisi. Ettei ajattelisi rumaksi. Sinä, Vapahtajani, tulet luokseni lempeydellä. ”Rakkausarpia ne ovat”, Sinä sanot. Ojennat kätesi, näytät kylkesi. Ojennat omat arpesi, että minä koskettaisin sinua, että uskoisin, että Sinun rakkautesi on totta. ”Rakkaus jättää aina jäljet. Eikä rakkauden jälkiä tarvitse hävetä. Rakkauden jäljet ovat kauniita.” Ja minä näen, että Sinä olet ylösnoussut. Sinä et ole enää ristillä. Sinun kipusi on ohi. Haavat ovat muuttuneet arviksi. Niitä ei tarvitse säikähtää, niitä ei tarvitse peitellä. Ne saavat näkyä kauas, sillä ne kertovat rakkaudesta, sinun äärettömästä rakkaudestasi minua kohtaan. Sinä lähdet, ja minä katson itseäni. Katson elettyä elämää, joka piirtyy ihooni. Ja minä näen itseni sinun silmin. Olen täydellinen. Petra Niemi Seurakuntapastori Janakkalan seurakunta