Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Minä uskon! Auta minua epäuskossani!

Isän huuto käy luihin ja ytimiin. Epätoivon ja kivun hetkellä moni on valmis tekemään mitä tahansa lievittääkseen rakkaansa tuskaa. Moni rukoilee sitä mihin ei muutoin usko, moni käy kauppaa Jumalan kanssa, moni olisi valmis vaikka vaihtamaan paikkaa rakkaansa kanssa. Sairaan pojan isän äänestä kaikuu epätoivo. Hän on valmis mihin tahansa, jos se auttaa hänen rakastaan. Isän hädässä tuntuu universaali ihmisen kokemus, avuttomuus elämän ja kuoleman edessä, tuska ja huoli, jossa toisten apu auttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka. On hyvä huomata, että Jeesus ei hädän hetkellä vaadi isältä mitään, ei edes uskoa. Jeesuksen vastaus: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”, kertoo ennen muuta hänestä itsestään. Hän voi auttaa silloin, kun kipu valtaa ja maailma ympärillä pimenee. Elämässä ja kuolemassa Jeesus astuu rinnalle, tarttuu kädestä ja auttaa nousemaan. Uskoa ei lopulta valita, se annetaan. Usko ei ole Jumalan vaatimus vaan lahja. Usko ei ole asioiden sokeaa totena pitämisestä ja pakoa maailman kivusta ja hädästä vaan suuntautumista Jumalaa kohti, oman avuttomuuden tunnustamisesta ja toivon asettamista häneen, jonka uskoo voivan auttaa. Jumala ei hädän hetkellä käy kauppaa ihmisen kanssa, mutta on valmis tekemään mitä tahansa lievittääkseen rakkaansa tuskaa, valmis vaikka vaihtamaan paikkaa rakkaansa kanssa. ”Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.” (Ps. 25:6) Mika K T Pajunen Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja