Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Sosiaalisessa mediassa roikkuminen pilaa meidät

Maanantai. Puhelimen ruutuun ilmestyy taas ilmoitus siitä, kuinka paljon aikaa olen kuluttanut keskimäärin päivässä puhelimen näpyttelyyn edellisen viikon aikana. 1 tunti ja 23 minuuttia. Se on huomattavasti parempi tulos kuin viikkoa aikaisemmin. Silloin tuomioni oli 4 tuntia ja 10 minuuttia. Normaalisti puhelin kulkee mukanani kaikkialle. Se on liimattuna käteeni niin lounastauolla kuin vessassa käydessäni. Sairasta, ainakin minun mielestäni. Nyt on jo jonkin aikaa vauhkottu siitä, miten puhelimen jatkuva räplääminen ja sosiaalisessa mediassa roikkuminen pilaavat meidät. Puhutaan some-riippuvuudesta. Toinen toistaan kovempi asiantuntija neuvoo mediassa säännöllisesti, miten siitä pääsee eroon. Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa kerrottiin siitä, että jatkuvasti somessa roikkuvat nuoret ovat onnettomampia kuin ne, jotka viettävät aikaa myös ihkaoikeiden ihmisten seurassa. Jollain tavalla voin allekirjoittaa tämän. Istuin viime viikolla lounaalla ystäväni kanssa, jota en ollut nähnyt kuukausiin. Vaihdoimme kuulumisia puolin ja toisin. Viereiseen pöytään istahti joukko noin samanikäisiä nuoria aikuisia kuin me. Ensitöikseen jokainen heistä kaivoi puhelimen käpäläänsä ja alkoi somettaa. Puolentoista tunnin aikana heistä yksi yritti puhua. Muut tapittivat näyttöä sanomatta mitään. Pakko myöntää, että tilanne häiritsi minua. Se sai minut miettimään myös omaa puhelimen käyttöä. Mitä järkeä on edes tavata, jos ei viitsitä edes hetkellisesti olla läsnä? Sorrunko itse samanlaiseen toimintaan? Puhelimen osoittaman ruutuajan mukaan sorrun, ja pahasti sorrunkin. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin viettää aikaa some-riippuvaisen ihmisen seurassa. Tuon päivän jälkeen tein radikaalin päätöksen ja poistin puhelimestani päivän ajaksi kaikki ne sovellukset, joita seuraan lähes pakkomielteisesti. Halusin tietää, miten se vaikuttaa varsinkin sellaisiin tilanteisiin, joissa minun toivotaan olevan läsnä. Millaisia asioita sitten huomasin tämän ihmiskokeen aikana? Toimettomina hetkinä tunnit matelivat eikä vessassakaan tullut vietettyä ylimääräistä aikaa. Mutta ainakin olin läsnä. Muistin myös sen, kuinka ihania ihmisiä minulla on ympärilläni.