Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Kiusaajille ja vainoajille pitäisi antaa sanktiota”, kirjoittaa Jorma Talikka mielipiteessään

MIELIPIDE. Kiitos, päätoimittaja Ella Nurmelle : "Hiljaiset hyväksyjät eivät ole kiusaajia parempia" (JanSa 30.1.2020) ja muutenkin kiusaamisongelmaan puuttumisesta. Muun muassa tätä kiusaamiseen liittyvä tutkimuksenne oli loistava idea lehden palstoilla. Aihe on aina valitettavan ajankohtainen ja kiusaaminen on vakava ongelma. Kiusaamista esiintyy liian laajasti ja sen kitkemiseksi on tehtävä vielä lujasti töitä. Pahimmillaan sitä esiintyy läpi elämän. Sen muotoina voivat olla muun muassa työpaikkakiusaaminen, poliittinen syrjiminen, ihmisen kansallisuuden tai värin mukaan tapahtuva kiusaaminen, ikä ja varsinkin vanhojen ihmisen kaltoin kohteleminen tai uskonnon tai muun vakaumuksen mukaan tapahtuva negatiivinen lokerointi. Myöskin asumisyhteisöissä tämä on hyvin yleistä. Erilaisuus ei ole siellä rikkaus vaan päinvastoin. Yleisesti ottaen kiusaaja(t) ovat läheistä sukua vainoajille. Pahimmillaan kiusaaminen muuttuu pakkomielteiseksi vainoamiseksi, jota suorittaa yksilö tai yhteisö. Moni lähtee kiusaamiseen mukaan pelosta. Monesti ajatellaan, että jos hiljaa hyväksyt kiusan/vainoamisen olet turvassa, etkä mahdollisesti myöskään ole se seuraava uhri. Jos kiusattu muuttaa pois tai lentää vaikka taivaan kotiin, vältät "hiljaisena hyväksyjänä" kiusatun periytyvän kohtalon. On kuitenkin myös ihmisiä, jotka myös nauttivat olla niin sanotun kiusaajan ja varsinkin voittajan puolella. Mielestäni kiusaaminen tai vainoaminen on saatettava rikokseksi, josta seuraa sanktio. Jonkun asteinen terapia voisi olla myös kiusaajalle paikallaan. Jorma Talikka Varavaltuutettu (Sit/Vas)