Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Asiat, jotka tuntuivat ennen vastenmielisiltä ovat nyt sitä parasta Janakkalaa” – Elisa Göös, 70, rakastui kotipaikkaansa uudelleen aikuisiällä

–Tämä on se paikka, jossa olen viettänyt lapsuuttani, ja täällä sitä edelleen ollaan, Elisa Göös hymyilee ja istahtaa majatalo Willa Göösin pihapiirissä sijaitsevaan katokseen. Ympärillä oleva maisema luo kodikkaan tunnelman. On uutta ja vanhaa, valmista ja keskeneräistä. Metsän rajassa näkyvä vanha keltainen talo on Göösin lapsuudenkoti. Paikka, jossa on mietitty maailman menoja ja syötetty sammakoita jauhelihalla. Paikka, josta hän sai eväät elämäänsä. Göös ehti asua perheensä kanssa Janakkalan Rehakassa vain muutaman vuoden ennen Helsinkiin muuttoa. Vaikka nuoruus ja aikuisuus kuluivat Helsingissä opiskellen ja töitä tehden, kotiseutu on pysynyt vahvasti aina mukana naisen elämässä. Kaikki kesät nimittäin vietettiin tutuilla kotikulmilla ja kylänraiteilla. Göös kuvailee Helsingissä elettyjä vuosia varsin draivikkaina. Hän muun muassa opiskeli töiden ohella ja ehti sen päälle vielä harrastaa ja olla monessa mukana. Göös kertookin saaneensa paljon ihmettelyä siitä, mistä moinen energia kumpuaa. Vastaus on kotiseudulta. Göösin mukaan luonto on ollut suuri tekijä, josta on aina saanut voimaa ja energiaa. Luonnon antaman voiman lisäksi hänen energiseen olemukseensa on vaikuttanut kasvatus. Hän on kolmen naisen kasvattama, perheen ainoa lapsi. –Ehkä tärkein oppi, jonka perheeltäni opin on se, että pitää muistaa sanoa päivää, kiittää ja pyytää anteeksi. Niillä pääsee yllättävän pitkälle. Paluu kotiseudulle Göös valmistui Markkinointi-instituutista ja teki pitkän uran Postilla, alan töiden parissa. Vaikka elämä kuljetti toiseen suuntaan, Göösillä oli takaraivossa yksi haave, jota kohti hän eteni vähitellen. –Päätin jo lapsena, että joskus haluan pitää sellaista omaa kesäpaikkaa, missä vierailijat voivat nauttia luonnosta ja yhdessäolosta. Vähän sellainen paikka kuin oma lapsuudenkotini, Göös kuvailee. Vuosien varrella Göös kunnosti ja korjasi hiljalleen rapistuneita paikkoja kotikulmilta, mutta vielä silloinkaan hän ei osannut odottaa, että myöhemmin hän pyörittäisi samaisessa paikassa omaa Majataloa. Göösin lähestyessä viittäkymmentä, työpaikalla Postilla tuli organisaatiomuutoksia, joka sai myös naisen pohtimaan sitä, mitä hän haluaisi oikeasti tehdä. –Muistan ajatelleeni, että mitä hittoa mä täällä vielä teen. Markkinointielämä alkoi olla jo nähty ja tuntui siltä, että olisi keksittävä jotain uutta, hän kertoo. Ei mennyt kauaakaan, kun nokka kääntyi kohti Rehakkaa. Kylän oma tyttö muutti takaisin kotikulmille ja Willa Göös heräsi henkiin. –Pistin niin sanotusti paikat sekaisin. Hiekka pöllysi ja pamaukset kajahtelivat, kun aloin uudistaa paikkaa. Kotiseuturakkaus Tänä päivänä Göös tunnetaan Janakkala-aktiivina. Kotiinpaluun jälkeen hän on ollut mukana erilaisten yhdistysten ja seurojen toiminnassa. –Se on ollut vähän sellainen lumipalloefekti. Ensin minut valittiin Rehakan ja Irjalan kyläyhdistysten puheenjohtajaksi. Sitten minut keksittiin mukaan Janakkala-Seuraan ja Leader Linnaseutuun. Rakkaus kotiseutua kohtaan ei kuitenkaan syttynyt ihan sormia napauttamalla. – Muistan äitini lukeneen Janakkala ennen ja nyt -lehteä. Se oli se juttu. Se ei kuitenkaan voinut vähempää kiinnostaa minua puhumattakaan Janakkala juhlista, jonne jouduin kuskaamaan äitiä vuosi toisensa jälkeen, Göös nauraa. –Hauska huomata, miten asiat muuttuu. Juuri nuo asiat, jotka silloin tuntuivat vastenmielisiltä ovat nyt juuri sitä parasta Janakkalaa, hän lisää. Yksi Göösin suurimmista intohimoista onkin vaikuttaminen. Vaikuttaminen joko kirjoittaen tai näytellen. Yksinkertaisesti monessa mukana oleminen. –En ole koskaan ollut sellainen tyyppi, joka menee kekkereihin istumaan kahville. Niillä kekkereillä pitää tehdä ja saattaa asiat loppuun. Kulttuurin ja taiteen ulkopuolisiksi intohimoiksi hän listaa ruuanlaiton, emännöinnin ja uutena tuttavuutena ruohonleikkuun päältä ajettavalla koneella. –Hurahdin vähän aikaa sitten ruohonleikkaamiseen päältä ajettavalla koneella. Pakko myöntää, että olen aika ylpeä siitä, että vielä 70-vuotiaana oppii ajamaan sellaista vehjettä. Täällä minä olen vetänyt pihaa ympäri ihan täysiä, Göös nauraa. Elämän eväät Viime sunnuntaina Elisa Göös täytti 70 vuotta. Omien sanojen mukaan hän juhli merkkipäiväänsä pienimuotoisilla, vain 60 hengen kesäjuhlilla, joihin hän kutsui sukulaisia ja muita läheisiä. –Ajattelin jo kymmenen vuotta sitten, että enää en pidä mitään juhlia, mutta totuus on, että niin kauan kun on elämää niin sitä pitää juhlia. Vuosien varrelle on mahtanut monenlaisia tapahtumia ja kohtaamisia, joista Göös on saanut arvokkaita eväitä elämäänsä. –Olen saanut sellaisen luonteen, että en hetkahda vastoinkäymisistä. Kiitos siitä kuuluu kaikille suvun ihmisille. – Elämän aikana olen oppinut sen, että asioista pitää puhua niin työ- kuin yksityiselämässä, vaikka se kuinka vaikealta tuntuisikin. Pitää avautua eikä jököttää yksin. Tämän ikäisenä olen oppinut myös sen, että elämä on luopumista. Elämä on lyhyt. Pitää tarttua tilaisuuksiin ja olla kiitollinen ihmistä ympärillä. Tulevaisuuden suunnitelmista Göös ei vielä osaa eikä edes halua sanoa. –Tulevaisuutta on turha miettiä. Tärkeintä on elää tässä hetkessä, hän hymyilee