Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Menestyksen mittariksi on noussut onnellisuuden esittäminen, mutta tutkijoiden mukaan juuri se saa meidät vain voimaan pahoin

Onnellisuuden tavoittelu on inhimillistä. Ihmisen aivot ovat virittyneet ajatukseen, että huomenna kaikki on paremmin. Näin on aina ollut, mutta tutkimusten mukaan varsinkin alle 40-vuotiaiden Y-sukupolvi on kasvanut haitalliseen täydellisyyden tavoitteluun, joka estää heitä olemasta onnellisia. Kun menestykseen kuuluu myös onnellisuuden esittäminen, positiivisuus on muuttunut kannustavasta myrkylliseksi. Yksinkertainen tulevaisuus Psykologiassa puhutaan optimismiharhasta . Sen mukaan tulevaisuus näyttäytyy ihmisten ajatuksissa helposti paljon yksinkertaisemmalta ja ongelmattomammalta kuin se realistisesti onkaan. Kun yritämme, meistä tulee onnellisia, vaistomme kertovat. Onnellisuuden tavoittelun voisi kuvitella olevan paljon helpompaa nykyisin kuin ennen, ainakin vauraissa länsimaissa. Massaköyhyys on jäänyt historiaan ja apunamme ovat yhteiskunnan tukiverkkoja, tehokas koulutus sekä terveydenhoito. Meillä on myös käytössämme runsaasti self-help -oppaita, onnellisuuden käsikirjoja. Niin sanotun positiivisuuden psykologian tutkimus on kasvanut vahvasti viime vuosikymmenet. Silti masennuslääkkeiden käyttö ja masennusdiagnoosit yleistyvät ja ihmiset palavat loppuun. Näin käy tutkimusten mukaan jopa maailman onnellisimmassa valtiossa Suomessa. Mikä tekee onnelliseksi? Miksi moni ei löydä onnellisuutta, josta aivomme viestittävät? Mitä onnellisuus on? Onnellisuuden määrittely on hyvin monimutkaista. Sitä avaa vuosikymmenen asiaa selvittänyt onnellisuustutkija Ilona Suojanen . –  Annan ihmisten määritellä, miten he kokevat oman onnellisuutensa, omien kokemustensa mukaan, Suojanen sanoo. Selvittääkseen, miksi ihmiset ovat onnettomia, Suojasesta on tärkeää kysyä myös, mikä tekee ihmiset onnellisiksi, eikä vain pohtia sitä, mikä on pielessä. –  Se mitä kysymme, vaikuttaa siihen, mitä vastauksia saamme. Sosiaalinen paine Suojasen mukaan viime vuosikymmenten aikana ihmiset ovat ryhtyneet enenevissä määrin keskittymään siihen, että he olisivat onnellisia ja voisivat hyvin. Sen varjopuolena on, että onnellisuudesta on tullut entistä enemmän menestymisen mitta. –  Enää ei riitä, että on rikas ja hyvä työpaikka, vaan menestynyt ihminen on onnellinen ihminen, Suojanen sanoo. Jos ihminen ei ole aidosti onnellinen, hänelle tulee sosiaalinen paine esittää sellaista. Suojanen puhuu niin sanotuista onnellisuusnaamareista. Oma onnettomuus ja tyytymättömyys kätketään kuoren taakse. –  Tässä korostuu paine, että ihmisen pitäisi aina olla positiivinen. Se voi olla pidemmän päälle hyvin kuormittavaa, kun ei kohdata negatiivisia asioita. Se johtaa siihen, että lopulta ihminen menettää täysin kosketuksen siihen, mitä oikeasti on olla onnellinen, Suojanen selittää. Näin onnellisuuden tavoittelu ja sen taustalla olevat ajatusmallit ovat yksi iso syy sille, miksi ihminen on onneton. Onnellisuuteen vaikuttavat asiat Onnellisuuden oppaissa on monesti Suojasen mukaan yksi yhteinen puute: ne korostavat voimakkaasti yksilön roolia, ajatusta siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Kirjat ohittavat yhteiskunnalliset tyytymättömyyden syyt, jotka vaikuttavat onnellisuuteen vahvasti. –  Onnellisuus on hyvin monimutkainen käsite, josta tulee jatkuvasti uutta tietoa. Siihen vaikuttavat hormonit, siihen vaikuttavat geenit, unen määrä, valoisuus, Suojanen luettelee. Hän itse nostaa vahvasti esille yhteiskunnalliset tekijät. Vastuu onnellisuudesta on jaettu: – Onnellisuus kaipaa yksilön panoksen lisäksi suotuisat kasvuolot. Ihmisillä on hyvin erilaiset lähtökohdat ja käsitys onnellisuudesta, joten yhtä reittiä onneen ei ole, Suojanen linjaa. Hän on tutkinut nuorten onnellisuutta Skotlannissa ja Singaporessa. Näiden maiden nuorista suurin osa, noin kaksi kolmasosaa, koki olevansa itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Moni onnellisuuden tutkija onkin korostanut Suojasen mukaan sitä, että yksilökeskeisessä onnellisuuden tavoittelun taustalla ovat neoliberaalinen ajatusmaailma ja markkinatalous, jotka korostavat yksilöllisyyttä. Kaksijakoinen vastuu Filosofi Daniel M. Haybronin mukaan onnellisuudesta puhutaan, koska se on yksilöllinen, psykologinen käsite, toisin kuin vaikka hyvinvointi, joka on kattavampi termi. Ihmiset keskittyvät siis omaan onnellisuuteen kaikin keinoin, sen sijaan että yrittäisimme olla yhdessä onnellisia. –  On helpompi vaatia ihmistä muokkaamaan tunteita kuin olosuhteita ja sanoa: sinä teet itsestäsi onnellisen, olivat olosuhteet mitä vain. Se johtaa Suojasen mukaan ”myrkylliseen positiivisuuteen,” jossa onnellisuuden tavoittelu kääntyy itseään vastaan. Vastuu onnellisuudesta tai laajemmin ajateltuna hyvinvoinnista on tutkijan mukaan siis kaksijakoinen. Yhteiskunnan jäsenten ja päättäjien tehtävänä on rakentaa pohja sille, että ihmisen voi olla mahdollista löytää onni. –  On kuitenkin rajallista, kuinka paljon ihminen voi lopulta omaa onneaan räätälöidä. Suojanen ei näe onnellisuuden tavoittelua välttämättä edes mielekkäänä. Paljon riippuu hänestä myös siitä, ajatteleeko ihminen onnellisuutta lyhyinä, euforian hetkinä vai pitkäaikaisempana tunteena. Tyytymättömyys myös kannustaa Aiheen tutkijana Suojanen ajattelee asioita mielellään myönteisyyden kautta, mutta tyytymättömyys ja onnettomuus toimivat myös vahvoina kannustimina. –  Juuri nyt ihmiset ovat hyvin tyytymättömiä ihmisten rasistiseen kohteluun. Tämä tyytymättömyys on johtanut epäkohtien esille tuomiseen ja uskon, että tämä voi johtaa turvallisempaan ja onnellisempaan maailmaan, Suojanen sanoo. Onnettomuus ja tyytymättömyys eivät siis välttämättä johda kielteisiin tuloksiin. Mutta on myös hyvin kielteistä tyytymättömyyttä, joka johtaa tunteeseen, ettei mikään riitä. Siihen liittyy epärealistista täydellisyyden tavoittelua. –  Sosiologi Christine Carthy on sanonut, että perfektionismi on onnettomuuden erityinen muoto, ja se on todella haitallista meille”, Suojanen toteaa. Pitkäaikaisten tutkimusten mukaan perfektionismi on lisääntynyt nuorissa yliopisto-opiskelijoissa suoraviivaisesti vuosina 1989–2016. Perfektionismi on oire Nuoremmat sukupolvet ovat paljon vaativampia niin itseään­ kuin muita kohtaan. He kokevat vaatimusten heitä itseään kohtaan voimistuneen. Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa tästä tutkimuksen tehneet Thomas Curran ja Andrew Hill ovat vakuuttuneet, että syynä ovat maiden neoliberaalit hallitukset, jotka korostavat kilpailua ja yksilöllisyyttä. Yhteiskunnan jäsenet ovat vastanneet vaatimuksiin tavoittelemalla entistä enemmän niin taloudellista kuin sosiaalista täydellisyyttä elämässään. –  Perfektionismi ei synny siis vain lähipiirin painostuksesta, vaan laajempien kulttuuristen normien myötä. Perfektionismi on johtanut siihen, että nuoret eivät ole tyytyväisiä itseensä eivätkä myöskään siihen, mitä heillä ei ole. Tämä on Curranin ja Hillin mukaan johtanut masennuksen, ahdistuksen ja anoreksian vahvaan kasvuun. –  Inhimillistä tässä on se, että perfektionismi on oire ja merkki siitä, että nuoret yrittävät yhteiskunnallisessa kilpailussa kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja miellyttää, olla osa yhteiskuntaa. Perfektionisti ei voi kuitenkaan koskaan olla aidosti onnellinen, Suojanen selittää. Raha ja onnellisuus Onnellisuuden tutkimuksessa on keskitytty paljon myös rahaan. Tutkimusten mukaan raha kyllä lisää onnellisuutta, mutta mitä enemmän sitä on, sitä vähemmän se vaikuttaa. Suojasen mukaan suurin vaikutus on sillä, mihin rahaa käyttää. Hän puhuu vähittäismyyntiterapiasta, jossa ihminen yrittää ostaa onnellisuutta. –  Aineettomien hyödykkeiden ostaminen lisää onnellisuutta enemmän kuin materian. Myös ajan ostaminen, esimerkiksi siivouspalveluiden jotka antavat ihmisille enemmän aikaa harrastaa ja olla perheensä kanssa, lisää onnellisuutta. Voi olla taloudellisesti rikas, mutta ajallisesti köyhä. On myös muita ajatusmalleja, jotka estävät pyrkimystä olla onnellinen. –  Yksi tällainen on maksimointi. Maksimointi, toisin kuin osin perfektionismi, ei ole niin aikaan sidottu, sillä sitä on havaittu ihmisissä vuosisatoja. Maksimoidessa ihminen puntaroi koko ajan, minkä valinnan hän tekee ja mikä johtaisi suurimpaan määrään onnellisuutta. Se ulottuu kaikkiin päätöksiin jäätelömaun valinnasta työtarjouksen vastaanottamiseen. Vahvana varjopuolena siinä on se, että valinnan tehtyään ihminen alkaa tuskailla, tekikö oikean valinnan vai olisiko jokin vaihtoehto tehnyt hänestä onnellisemman. Jos täydellisen onnellisuuden tavoittelu sitten johtaa onnellisuuden sijasta pikemminkin onnettomuuteen, niin mitä ihminen voi tehdä? –  Tosi tärkeä löydös joka minun ja muiden tutkimuksissa on noussut ja nousee esille, on muut ihmiset. Hyvillä ihmissuhteilla ja läheisillä, rakkailla ihmisillä on suuri vaikutus. Rahan sijaan pitäisi keskittyä merkityksellisiin asioihin ja muihin ihmisiin, Suojanen avaa. Kiitollisuus lisää onnellisuutta Tutkijan mukaan toinen, tutkitusti onnellisuutta lisäävä ajatusmalli on kiitollisuus. Se auttaa keskittymään hyviin, positiivisiin asioihin ettei ihminen jää murehtimaan vain negatiivisia asioita elämässään ja vie pois oman navan tuijottamisesta. Tätä ajatusmallia voi vahvistaa pitämällä esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjaa, johon kirjoittaa mistä asioista on onnellinen ja kiitollinen. Jos ihminen on jatkuvasti onneton, kannattaa Suojasen mukaan pysähtyä pohtimaan, mitkä asiat tekevät onnelliseksi. Voi myös miettiä, onko onnellisuus oikeasti päämäärä, jota edes kannattaa tavoitella. –  Ihmisen kannattaa miettiä, kenen elämää elää. Tekeekö itselleen merkityksellisiä ja tärkeitä asioita, vai haluaako vain miellyttää muita.