Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Niin kaunista

Toisinaan polku on jyrkkä ja kivikkoinen, mutta perille pääsy jokaisen hikipisaran arvoinen. Istuessani Pyhä-Nattasen huipulla, en voi muuta kuin mykistyä luomakunnan kauneudesta. Ihmetellä luontoa ympärilläni ja Jumalan suuruutta. Tunturinlaella tuulen tuivertaessa hiuksissani nousee mieleen lause viime viikolla jälleen niin tutuksi tulleesta Juha Tapion Sitkeä sydän laulusta: ”Sinulla on ilma ja kyky hengittää, olkapäällä kyyhkynen, vaikket sitä nää.” Nämä sanat vievät minut ajatuksissani hymyillen viime viikon rippikoululeiriin Högsåraan. Muistan miltä tuntui istua auringon lämmittämällä kalliolla, sinisen meren kimmeltäessä edessä. Viileän veden huuhdellessa varpaita, lempeän tuulen tanssiessa hiuksillani. Tavoitan ajatuksin ne upeat nuoret, joiden kanssa yhdessä sain matkata. Yhdessä kuljettu matka on pitänyt sisällään iloa, naurua, laulua, vähän koti-ikävää, suuria kysymyksiä, pohdintaa, läsnäoloa. Rohkeutta, uskallusta, epäilystä, oivalluksia. Luottamusta heittäytyä kellumaan pyhään huolettomuuteen. Ymmärrystä siihen, ettemme yksin matkaa tee. Sinä suuri sekä salattu Herra, emme tunne vielä kasvojasi. Olet johdattanut rakkaudella, tuonut sydämiimme valoasi. Silti paljoakaan ymmärrä emme, vielä etsimme ja epäilemme. Siksi hiljainen on rukouksemme: Tule tueksi ja turvaksemme. Meitä kuljeta tahtosi tiellä, vaikka outo on joskus se tie. Loista armosi valoa siellä, minne täältä se ikinä vie. Kulje kanssamme aamusta iltaan, anna yöuni levollinen. Hehku lämpöä kaipaavan rintaan, sinne rauhasi lahjoittaen. Virsi 930:2 Ihmeellinen on luomakunta ja suuri sen luonut Jumala.