Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Rukkanen mäessä

Laskiaisesta alkaa paastonaika. Pääsiäiseen valmistautumisen ohella siihen kuuluu itsensä tutkiskelu ja koetteleminen. On kuin olisi jälleen tekemässä uudenvuoden lupauksia – yhtä pitävästi. Yritys vähentää jotain, vaikkapa herkkujen syöntiä, lisää suunnattomasti kiinnostustani niihin. Usein koenkin luisuvani hyvistä päätöksistäni kuin lapsi liukkaassa jäämäessä. Sieltä sitten yritän kiivetä nelinkontin takaisin ylös, kaiken lisäksi sitä liukkainta pintaa pitkin. Rukkasen ote herpoaa tiukasta pinnistelystä huolimatta ja lopulta löydän itseni varsin väsyneenä mäen alta. Taas. Ihmetellä pitää miten kauan kestääkin tajuta, että nyt menee homma väärinpäin. Mäkeä lasketaan ylhäältä alas eikä toisinpäin. Itsensä koetteleminen vie mäen juurelle. Kuvittelen joskus, kuinka Jumala meitä katselee ja miettii, että miksi ihminen niin kovasti itse yrittää kiivetä ylös juuri omia reittejä pitkin, vaikka valmis polku on jo tehty. Ehkä Jumala ei tarvitse meiltä valtavasti näyttöä onnistuneesta paastoamisesta ja itsekieltäymyksistä sen paremmin kuin taivaskiipeilyistä. On jollain lailla hyväkin toisinaan pyristellä siinä liukkaassa mäessä ettei unohda, että en minä itse sinne taivaaseenkaan kiipeä. Jumala on sen reitin jo sinne valmistanut Jeesuksen sovitustyössä. Hänen tiensä tarjoaa vapautta, rauhaa ja apua eikä lisää haasteita matkalle. Katseen saa kääntää Kristukseen, joka näyttää tien. Laskiaisen laskija saa muistaa ansaitsemattoman armon tietä, joka hänellekin kuuluu, sille mikä on ilman omia ansioita ja yrityksiä olemassa jo jokaiselle. Jospa pääsiäisen juhlassa hän saisi iloita siitä, olla vapaa ja muistaa että Jumala ehti ensin. Me saamme kulkea hänen valmiissa askeleissaan pääsiäiseen. Seija Vehkomäki nuorisotyönohjaaja Janakkalan seurakunta