Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Hämmästyttävät käänteet Humuspehtoori Oy:n ympärillä jatkuvat

MIELIPIDE Sain viime syksynä Janakkalan kunnan ympäristötoimesta sekä suullisesti että sähköpostilla Humuspehtoori Oy:n ympäristölupahakemusta koskevan tiedon, jonka mukaan kunta ei olisi ELY-keskuksen kannan mukaan lupaviranomainen, vaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Kuitenkin tämä hakemus oli 19.2.2019 kunnan lupajaoston esityslistalla. Ihmetyksekseni totesin, että ympäristölupa yritykselle myös myönnettiin. Asian herättämän yleisen mielenkiinnon vuoksi lupajaoston olisi ollut perusteltua pitää julkinen kokous. Kun näin ei menetelty, olisi mielenkiintoista kuulla lupajaoston jäsenten perustelut sille, että he päätyivät luvan myöntämään huolimatta mm. seuraavista seikoista: Humuspehtoori haki ja sai luvan käsitellä ja käyttää maarakentamisessa Piilonsuolla enintään 49 900 tonnia betoni- ja asfalttijätettä vuodessa. Hakemuksesta käy ilmi, että jätettä kenttärakenteisiin käytetään jopa 50 000 tai 51 000 tonnia/vuosi, kun rakennusajaksi määritettiin enintään seitsemän vuotta. Kunta ei näin ollen enää voisi olla lupaviranomainen. Jätekerroksen enimmäispaksuudeksi Humuspehtoori esitti 2,1 metriä, lupapäätös sallii kaksi metriä, mutta ei määrittele sitä, miten kerrospaksuutta pitää eri kerrosten välillä muuttaa. Valtioneuvoston asetus 843/2017 sallii betonimurskeen suurimmaksi palakooksi 90 mm, lupajaoston päätös 300 mm. Saman asetuksen mukaan betonijätettä ei saa sijoittaa metriä lähemmäs pohjavettä, mutta lupapäätöksestä ei millään tavalla ilmene, että pohjavesien tasoa ja vaihtelukorkeutta olisi Piilonsuolla edes tutkittu. Täysin huomiotta lupajaosto jätti Korkeimman hallinto-oikeuden vahvistaman lupaviranomaisen kielteisen päätöksen liittyen hakemukseen jätteenkäsittelyalueen perustamiseksi suolle. Tuon päätöksen mukaan kenttärakenteeseen käytettävä betonimurske tulee sijoittaa kantavalle luonnonmateriaalista tehdylle pohjalle, jotta rakenteen säilyminen ehjänä voidaan varmistaa. Humuspehtoorin hakemuksessa näin ei ole. Kenttärakenteessa pitää olla erillinen kapillaarikerros. Humuspehtoorin hakemuksessa näin ei ole. Käsittelyalueen vesiä ei saa sotkea suovesiin. Humuspehtoorin hakemuksessa näin ei ole. Käytettävän jätteen määrä, rakennusaika ja se, otetaanko jätteen vastaanottamisesta maksu, määrittelevät onko kyseessä jätteen hyödyntäminen vai loppusijoitus eli kaatopaikkatoiminta, jolloin lupaviranomainen ei ole kunta. Lupajaosto on harkinnut, että loppusijoituksen edellytykset eivät täyty. Vertasin tätä Humuspehtoorin hanketta erääseen toiseen lähistön hankkeeseen, jossa myös tehdään täyttöä ja käytetään betonijätettä. Siellä pinta-ala on kaksinkertainen, täyttöpaksuus enimmillään kaksinkertainen, käytettävän jätteen määrä alle kolmannes kaikesta massasta (n. 31 %, Piilonsuolla yli 90 %), käytettävien massojen tilavuus yli viisinkertainen ja silti rakennusaika vain runsaat puolitoistakertainen. Tuohon hankkeeseen nähden Piilonsuolla rakennetaan kauan ja käytetään suhteettoman paljon jätettä. Valtioneuvoston asetus 331/2013 sallii kaatopaikan perustamisen suolle ja pehmeikköalueelle vain tietyin edellytyksin, jotka eivät Humuspehtoorin hankkeessa täyty. Oma lukunsa on Piilonsuolle kulkeva liikenne. Humuspehtoori Oy haki ja sai oikeusteitse luvan rakentaa maanomistajien maille uuden Punkantieltä lähtevän 10–12 metriä leveän tien. Maanomistajat patistettiin jo ajat sitten kaatamaan puusto tielinjauksen alta. Nyt lupajaosto linjasi, että tien tulee olla valmis vasta viiden vuoden kuluttua siitä, kun ympäristölupa on lainvoimainen. Lisäksi sallittiin tien tekeminen ainoastaan neljän metrin levyisenä. Turhasta puiden kaadosta koitui niiden omistajille tappiota. Lupajaoston harkinnan mukaan liikenne Paiston suunnasta saa jatkua heppoista kylätietä pitkin, vaikka lupapäätöksen mukaan työkoneilla pitää suolla olla parimetrinen murskepatja. Näin siitäkin huolimatta, että liikenne on aiheuttanut vaurioita rakennuksiin, mutkissa oiotaan kiinteistönomistajien maalle ja aiheutetaan valtava haitta asumisviihtyvyyteen. Tien lisääntyvä korjaustarve maksatetaan myös niillä, jotka vastustavat tien lupapäätöksen mukaista käyttöä. Myönteinen lupapäätös ei ollut yllätys. Kunnan viranhaltijoiden kanta on ollut nähtävissä aivan alusta asti. Jopa kunnan viime syksynä laatimassa Punkan osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa sanotaan mm. ”Myös Piilonsuon alueella on yritystoimintaa (mm. betoni- ja asfalttijätteen vastaanotto ja käsittely sekä hyödyntäminen).” Tuolloin siis edes Humuspehtoorin lupahakemuksen käsittelijä ei vielä ollut selvillä. Odotin kuitenkin, että lupajaoston jäsenet olisivat harkinnassaan päätyneet kielteiselle kannalle. Markku Puhakainen Punkka