Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Tähtitarha

On aika istuttaa, sanoi Saarnaaja (Saarn.3:2). Kylvä siis siemen. Kevään ensimmäiset, pitkän kasvatusajan vaativat kukat ja vihannekset, laitetaan kasvamaan nyt. Orvokit, pelargonit ja keijunmekko. Pysähdy kevään korvalla ja katso: mitä onkaan läsnä, kun kylvät siemenen? Katsoessasi mustaan multaan, katsot tulevaisuuteen. Käden pienellä kylvöliikkeellä suuntaudut käsillä olevan hetken tuolle puolen. Kylväminen on aloittamista. Pienen siemenen tiheydessä on kaikki kasvun mahdollisuudet. Kun laitan siemenen multaan, tulevaisuus on jo läsnä. Arkista esikasvatusta tehdessäni tulen kylväneeksi toivon ja uusien mahdollisuuksien siemeniä. Olen laittanut tulevaisuuden multaan muhimaan. Jotkut kasvit – mikäli niitä ei istuta ajoissa – eivät ehdi valmiiksi ennen talven tuloa. On opeteltava konstit ja nähtävä vähän vaivaa. Samoin on tässä elämässä. Jeesus kertoi vertauksen hyvän siemenen kylväjästä (Matt.13:24-30). Kutsu on kerryttää hyvää. On elämän kevät, joka tulee ja kysyy minulta, mitä laitettaisiin. Mitä haluaisin sisimpäni pellossa tänä vuonna kasvavan? Kylväminen on aloittamista. Mitä aloittaisin? Ihmisen on hyvä muistaa olevansa taimi itsekin, tarhassa toisten kanssa. Hoksata olevansa Luojan kylvötyötä. Taimitarhassa on erilaisia aikoja. Elämän keväässä on ihanaa uudistua ja tuntea luovansa uutta oksastoa. Tulee myös aika antaa istutuksen raueta tyhjiin. Siemenestä kasvaa puu ja puu on elämän oma vertauskuva. Niin kuin puut me huojumme taivasta vasten läpi elämän. Ja, pitää muistaa: tässä maailmassa meitä vasta esikasvatetaan. Tähtitarhaan.    Tarmo Halttunen seurakuntapastori Janakkalan seurakunta