Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Tuttu liikenneopettaja Marja Lindfors päätti muuttaa elämänsä suunnan: "Tajusin, että elämä pyörii vain työn ympärillä"

–En aluksi uskonut, että pystyisin tähän. Ihmiset ympärilläni saivat minut uskomaan itseeni, naisääni huikkaa kahvinkeittimen luota. Istuudun alas kangassohvalle odottamaan. Ympärilläni parveilee muutama nuori, jotka ovat lähdössä ajo-opetukselle. Tilanne vaikuttaa kiireiseltä. Pian eteeni istuutuu minulle nuoruudestani tuttu nainen. Hänen räväkkä olemuksensa saa hymyn huulilleni. Vaikka hän vaikuttaa tutulta, jokin hänessä oli muuttunut, nimittäin ulkonäkö. Olen saapunut Autokoulu Top-Tenin toimistolle Hämeenlinnaan kuulemaan vanhan liikenneopettajani Marja Lindforsin elämäntapamuutoksesta. Lindfors on tuttu myös monelle janakkalalaiselle nuorelle, sillä hän pitää yhdessä miehensä Harri Lindforsin kanssa autokouluja sekä Tervakoskella että Turengissa. –Ajatus jonkin sortin elämänmuutoksesta lähti muutama vuosi sitten, kun tajusin, että elämä pyörii aikalailla vain työn ympärillä. Työtä ,työtä ja työtä. Halusin tehdä jotain itseäni varten. Halusin kokea tunteen itsensä voittamisesta ja uusien asioiden kokeilemisesta, Marja kertoo. Kahdeksan vuoden aikana Marja oli tottunut elämään hektisessä ja rutiininomaisessa yrittäjän arjessa. Vuonna 2016 Marja kiinnostui vaeltamisesta. –En osaa edes sanoa, mistä kiinnostukseni vaeltamista kohtaan heräsi, sillä kukaan tuttavapiirissäni ei harrastanut sitä, Marja nauraa. Marja alkoi etsiä tietoa erilaisista vaellusmahdollisuuksista. Useiden netissä vietettyjen tuntien jälkeen hän päätyi Rami Kääriäisen kotisivuille. Rami on Espanjan Malagassa asuva suomalaismies, joka järjestää ohjattuja vaelluksia Andalusian luonnon sydämeen. Marja otti yhteyttä Ramiin ja sai tarvittavat tiedot ensimmäistä päivän kestävää vaellusta varten. –Silloin aloitin treenaamisen todenteolla, sillä halusin päästä tavoitteeseeni, Marja muistelee. Treenaamisen apuun tuli personal trainer Saila Hiivola , jonka laatima ohjelma muutti Marjan arkea radikaalisti. Sängyssä vietetyt aamut vaihtuivat lenkkeilyyn ja ruokavalio muuttui monipuolisemmaksi. Kilot karisivat ja Marjan yleinen vointi parani. 100 kilometrin vaellus Tähän astisesti pisimmälle vaellukselle Marja lähti Ramin kanssa huhtikuussa 2018. Seitsemän päivän aikana he vaelsivat 100 kilometrin matkan Malagan provinssin osuutta GR245 Via Platan pyhiinvaellusreittiä. –Matka tuntui yhtä pahalta kuin synnytys. Jouduin keskittymään hengitykseen samalla lailla, että jaksoin jatkaa matkaa, Marja nauraa. Matka jakaantui kuuteen eri etappiin. Päivässä he vaelsivat aina yhden etapin verran, jonka matka kilometrisesti oli jotain kymmenen ja kahdenkymmenen välillä. –Halusin vaeltaa matkan omalla tavallani. Menimme omaa tahtia stressaamatta siitä, kuinka nopeasti etenemme. Jäimme välillä kahvittelemaan ja nauttimaan maisemista. Aamuisin söimme aamupalaa rauhassa, vaikka tiesimme, että mitä myöhemmäksi lähtö venyy, sitä kuumempi on vaeltaa. Lämpötilat kohosivat päivällä välillä kolmenkymmenen asteen tienoille. Maastoltaan vaellusreitti sisällytti paljon jyrkkiä laskuja ja nousuja. –Olin ihan rikki, poikki ja puhki moneen otteeseen. Rami kuitenkin osasi lukea minua hyvin. Hän tsemppasi ja auttoi kaikin tavoin. Kerran hän jopa otti rinkkani itselleen kannettavaksi, että jaksoin paremmin. Matkan jokainen etappi oli kohdennettu niin, että vaeltajat pääsivät majoittumaan ja viettämään yönsä pienissä espanjalaisissa kylissä. Marjan mukaan kylissä ei pääsääntöisesti ollut juuri muuta kuin kirkko ja baari ja niiden ympärillä vähän elämää. Yöt vietettiin kirkkojen yömajoissa. –Järkytyin aluksi, kun kuulin missä tulisimme majoittumaan. Kysyin eräältä oppilaaltani ennen reissuun lähtöä, että onko yömajoissa luteita. Hän kertoi, että yömajan luteista ei ole mitään haittaa. Hän nukkui kerran pari yötä kirkon yömajassa, jonka sängyssä oli kamala määrä matoja, Marja nauraa. Paikan päällä Marja kuitenkin huomasi, että kirkkojen yömajat olivat aina todella siistissä kunnossa. Yömajoissa hän tutustui muihin vaeltajiin. –Ihmiset olivat todella avoimia. Pääsin kuulemaan mitä henkilökohtaisimpia tarinoita. Osan kanssa tuntui, että he olisivat tuttuja jo entuudestaan. Marja kertoo kyseisen vaelluksen olevan yksi fyysisesti raskaimmista koetuksista hänen elämässään. –Vitsit mikä tunne se oli, kun pääsin sen viimeisen kirkon luo, jonka tiesin olevan maali. En voinut uskoa, että tein sen. Itkin onnesta. Tulevaisuuden suunnitelmat Viikon kestänyt vaellusreissu muutti Marjan asenteen elämään. –Menin syvälle pääni sisälle. Kerrankin minulla oli tosissaan aikaa miettiä. Eräs oivallukseni oli se, että elämässä täytyy olla muutakin sisältöä kun työ. Täytyy olla unelmia, joita tavoitella. Mikään ei ole parempaa kuin se tunne, kun on ylittänyt itsensä. Se on sellainen onnellisuuskupla, Marja hymyilee. Elämäntapamuutoksen myötä Marja oppi arvostamaan terveyttään sekä fyysisellä että psyykkisellä tavalla. Hän aloitti muun muassa psykologian opinnon Tampereen avoimessa yliopistossa. –Moni määrittää onnellisuutensa materian kautta. Meilläkin kotona paikat pursuavat vaikka ja mitä. Pointtini on, että vähemmälläkin oikeasti pärjää. Pärjäsinhän minäkin fyysisesti raskaan viikon vain rinkallisella tavaraa. En edes osannut kaivata mitään. Tulevaisuudessa Marja yrittää raivata tilaa muillekin unelmilleen. Hän haluaa muun muassa nähdä revontulet, hiihtää ja moottorikelkkailla. Uudelle vaellukselle hän lähtee taas huhtikuussa.