Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Vastineeksi Aino Närkille: Tosiasioita rautatieliikenteestä

VASTINE Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Aino Närkki kirjoitti 17.1. Janakkalan Sanomissa logistiikasta tavalla, joka vaatii kirjoituksen kommentointia rautateitä koskevalta osaltaan. Heti kirjoituksen toinen lause ”Jo pelkkä talven tulo näyttää riittävän VR:n aikataulujen pettämiseen” hämmästyttää. Mikäli kyseessä on halpahintainen huitaisu VR:n suuntaan, niin lyönti meni pahasti ohi. Kyllä kansanedustajaehdokkaan pitäisi tietää, että valtion omistamia ratoja kuten myös teitä hallinnoi ja niiden käytettävyydestä vastaa Väylävirasto. VR:llä on tekemistä aikatauluviiveiden osalta vain niiltä osin, kuin ne johtuvat junakaluston ongelmista. Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että suunniteltu junaliikenteen kilpailutus ei tuo asiaan mitään muutosta. Radat pysyvät samoina, junakalusto on sama kaikille, valtio vain menettää VR:n maksamat osingot niiltä osin kuin liikennettä ei tuolloin hoida VR. Ulkomaisten toimijoiden kyseessä ollen verotulot karkaavat ulkomaille, kun käytetään aggressiivista verosuunnittelua, jonka käyttöä maamme hallitus vastoin alkuperäistä esitystään edelleen helpottaa. Mahdollisuus kilpailla lippujen hinnoilla saavutetaan kenties kevyemmällä organisaatiolla tinkien esim. asiakaspalvelusta, mutta aivan varmasti henkilöstön huonommilla työehdoilla ja matalammilla palkoilla. Kun kirjoitan tähän, että jo pelkkä talven tulo jumiuttaa rekkoja rampeille, ei kukaan ihmettele asiaa. Se on täysin luonnollista äkillisen lumipyryn ja liukkauden sattuessa. Aurauskalusto ei riitä, pakkasella suolaus ei auta. Närkki kirjoittaa, että sääolosuhteille emme voi mitään, mutta väylien kunnolle voimme. Nyt vain on niin, että rautateillä radan kunnolla ei ole juurikaan tekemistä aikataulussa pysymisen kanssa silloin, kun lunta tulee äkillisesti paljon ja/tai ilmassa on pakkasasteita reilusti. Ei auta, vaikka kiskot ja vaihteet asennettaisiin miten viivasuoralle alustalle miten tukevan penkereen päälle hyvänsä. Varsinainen Akilleen kantapää ovat ratojen vaihteet, joiden sähköinen ohjaus ja sähkömekaaninen valvonta kuuluvat osana junien kulkua turvaaviin turvalaitejärjestelmiin. Vaihteiden kautta junat vaihtavat raidetta ja niillä toisaalta turvataan, että vierekkäisiä raiteita ajavat junat eivät pääse törmäämään toisiinsa. Turvalaitteisiin kuuluu tuhottoman paljon muutakin, mutta mikään muu järjestelmän osa ei ole niin altis talven vaikutuksille kuin vaihde. Jotta vaihteessa voidaan ajaa riittävän kovalla nopeudella, vaihteen on oltava pitkä. Vaihteen kääntämiseen tarvittavia sähkötoimisia kääntölaitteita saattaa olla jopa puolen tusinaa, sekä lisäksi sama määrä mekaanisia jousikuormitteisia laitteita, joilla avustetaan vaihteen kääntymistä. Kääntöliikettä valvotaan näiden kaikkien kohdalta. Mikäli havaitaan, että vaihteen ns. kieli ei kääntöliikkeen päättyessä edes yhdessä kohdin ole oikealla etäisyydellä kiinteästä tukikiskosta, vaihde ei ole valvonnassa, eikä sen tosiasiallisesta asennosta ole varmuutta. Jos vaihde ei uudelleen käännettäessä mene takaisin alkuperäiseenkään valvottuun asentoonsa, ei sen yli voida junalla ajaa siihenkään suuntaan. Myös viereisen raiteen liikenteen tulee tällöin noudattaa alennettua nopeutta. Vaihteessa kielen ja tukikiskon välinen etäisyys on kriittinen turvallisuustekijä, ja vaihteen kärjessä kielen ollessa ohuimmillaan toleranssia ei ole yhtään. Millimetri liikaa tai liian vähän, eikä vaihde toimi. Jokainen ymmärtää, että talviolosuhteissa vaihteen toimintavarmuuden ylläpitäminen on erittäin haasteellista. Vaihteissa on toki lämmitys, mutta ei niin paljoa lämmitystehoa voida käyttääkään, että vaihde saataisiin pysymään tuiskussa pakkaskelillä sulana. Kovalla pakkasella lämpö riittää korkeintaan tekemään lumesta jäätä. Vaihteen kielen väliin voi myös pudota jääkimpaleita yliajavan junan alustasta. Lämpötiloihin liittyvät metallin mittamuutokset saattavat vaikuttaa vaihteiden käytettävyyteen eri tavoin. Sähköisiin koskettimiin saattaa kertyä huurretta. Vaihteita on käytössä niin paljon, että huonolla säällä niiden pitäminen kunnossa on miltei sula mahdottomuus, vaikka tietysti panostetaan vain tärkeimpiin. Pelkästään vaihteen puhdistaminen lumesta ja jäästä vaatii ammattimiehen, Matti Meikäläinen saisi vaihteen toimintakuntoon siinä vaiheessa, kun ympäristön lämpötila on riittävän korkea vaihteenlämmityksen kunnolliseen toimimiseen. Rautatieliikenteen poikkeustilanteet vaativat liikenteenohjauksen tekemiä normaalista poikkeavia päätöksiä. Tällöin on mahdollista, että tehty päätös ei olekaan tilanteen purkamisen kannalta paras mahdollinen aiheuttaen vain lisää viivästymisiä. Mainittakoon, ettei myöskään liikenteenohjaus ole enää vuosiin ollut VR:n vastuulla. Rautateiden vaihteiden välyksiin tai muihin turvalaitejärjestelmien turvallisuusehtoihin ei voida missään norminpurkutalkoissa puuttua junaliikenteen sujuvoittamisen nimissä, jos sellainen sattui jollekulle mieleen juolahtamaan. Junilla matkustavalla yleisöllä on toki oikeus odottaa junien pysymistä aikatauluissaan, mutta talvella on myös hyväksyttävä ajoittaiset myöhästymiset. Turvallisuudesta tinkimättä! En ole kansanedustajaehdokas Aino Närkin vaalikampanjaa seurannut, mutta jos tämän kirjoituksen piti olla kampanjan loistava aloitus, sitä se ei ollut. Olisiko faktantarkastus ollut vapaapäivällä? Markku Puhakainen