Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Lauantaisaunan hämärässä

Lauantaisaunan hämärässä hiljaisuudessa istuin ja nautin. Annoin lempeiden löylyjen pehmittää ihoni, ja sitten aloin hiljalleen kaaputtaa kuollutta solukkoa jaloistani. Edellisestä saunomisesta oli vierähtänyt jo tovi, ja tuntui, kuin olisin luonut nahkani kokonaan, kuin käärme aavikolla. Alta paljastui pehmeä, uusi iho. Saunan jälkeen oli kevyt olo, puhtaampi kuin minkä paraskaan suihku voi antaa. Olen saunaihminen. En voisi kuvitella elämää ilman saunaa. Aina, kun meille tulee ulkomailta vieraita, saunotan heidät huolella, vien eteenpäin saunan ilosanomaa. Haluan heidän kokevan todellisen puhtauden, edes tämän yhden kerran. Puhtauden kokemuksen äärellä olin yhtenä päivänä myös kirkossa. Kun polvistuin ehtoollispöytään, tuntui, kuin sydämestäni olisi kuorittu pois kaikki se, mikä minussa oli kuollutta, vanhaa ja likaista. Kun palasin kirkon penkkiin, olo oli kevyt ja vapaa. Loppuvirren aikana katselin kastemaljaa. Tuon veden äärellä minut on puhdistettu tavalla, jota ei kukaan voi ymmärtää. Mutta puhtauden voin sydämessäni tuntea, joka kerta kun tulen alttarin ääreen. Olen siis paitsi saunaihminen, myös kirkkoihminen. Joskus tekisi mieleni, paitsi saunottaa, myös kirkottaa, kaikki tuttavani, ystäväni ja vieraani oikein huolella. Antaisimme rakkauden lämmön pehmittää kovettuneet luontomme, jättäisimme rukouksen siivin Jumalalle kaikki surumme ja huolemme. Lopuksi huuhtelisimme mielemme ylistyksen sävelin. Ja sitten istuisimme vierekkäin, ja hymyilisimme onnellisina, aivan kuten lauantai-iltana hyvän saunan jälkeen. Jumalanpalveluksen parhaimmillaan antama onnen tunne on täysin ainutlaatuinen. Se on jotain, jonka soisi jokaisen kokevan, edes yhden kerran. Petra Niemi Janakkalan seurakunta