Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Tapaus lastensuojelusta: On syytä toivoa, että tapaus on, kuten vahvasti näyttää, yksittäinen ”harhalaukaus”

MIELIPIDE Janakkalan Sanomissa oli 3.1.2019 pääkirjoitus ja Janakkalan sosiaalityön johtajan haastattelu lastensuojelusta ja lastensuojeluilmoituksista. Artikkelista sai suunnilleen kuvan siitä, mitkä tahot ilmoituksia tekevät ja hiukkasen myös siitä, mihin toimenpiteisiin ilmoitukset johtavat. Pääkirjoituksen mainitsema lastensuojeluilmoitusten huono kaiku johtunee osittain ilmoitusten jälkeen tehdyistä toimista, osittain myös niihin liittyvästä tietystä salamyhkäisyydestä, jota mainitut kirjoitukset ehkä osittain hälventävät. Teemaan liittyen esitän Kanta-Hämeen alueelta tietooni tulleen tapauksen, jonka toivon edustavan poikkeuksellista ääri-ilmiötä mutta joka ansaitsee ehkä juuri sen vuoksi tulla mainituksi. Asian ollessa kesken ei sen kaikkia yksityiskohtia voi tässä tarkemmin kuvata. Vanhemman selvityksen mukaan lapsi oli kaatunut kotonaan lattiaan saaden kuhmun päähänsä, sen kummempaa vammaa tai edes toiminnallista haittaa aiheutumatta. Tapahtuma johti lähipiiriin kuuluvan esittämän suullisen väitteen nojalla viranhaltijan tekemään lastensuojeluilmoitukseen, johon kirjattiin epäilty lapsen pahoinpitely, ja edelleen poliisille tehtyyn ilmoitukseen. Epäillylle vanhemmalle ilmoitettiin menettelystä puhelimitse, jossa yhteydessä hän kertoi kahdellekin viranhaltijalle tapahtuman todellisen kulun. Esitykset tai päätökset tehtiin ainakin kolmen eri päiväkodin tai sosiaalitoimen viranhaltijan toimesta muutaman tunnin sisällä, vanhemman kertomuksesta huolimatta ja esitettyä väitettä heikosti tai ei ollenkaan tukevan tosiseikaston perusteella. Epäiltyä vanhempaa kuultiin asianmukaisesti vasta jälkikäteen ilmoitusten jo tultua tehdyiksi. Järkevän kokonaisarvioni mukaan kyseessä oli tapaturma, jollaisia lapsille tämän tästä sattuu. Lapsella on oikeus suojeluun itsestään selvästi, mutta ylivarovaisuus ja siitä johtuva ylireagointi johtaa ylisuojeluun. Ensinnä herää kysymys, oliko edes lastensuojeluilmoitus tarpeellinen, mihin mielestäni on vastattava kielteisesti. Mikä asiassa näyttää selvästi unohtuneen koko viranomaisketjun läpi, on epäillylle vanhemmalle kuuluva loukkaamaton oikeusturva ja yksilön suoja. Kokonaisarvostelussa olisi tullut ottaa huomioon myös epäillyn vanhemman väkivallaton käyttäytymishistoria ja perheen tilanne kokonaisuudessaan. Jos jo lastensuojeluilmoituskin tuntuu syyttömäksi itsensä tietävästä epäoikeudenmukaiselta, vielä varmemmin ahdistusta ja eriasteisia ongelmia aiheuttaa poliisille tehty tutkintapyyntö. Viranhaltijoiden taholta on esitetty, että poliisille tehty ilmoitus on perustunut annettuun ohjeistukseen ja se on tehtävä ikään kuin automaattisesti virkavelvollisuuden nojalla. Selitys vaikuttaa eriskummalliselta, koska juridisessa arvostelussa virkavelvollisuus edellyttää aina myös omaa harkintaa ja arviointia sekä suhteellisuus- ja kohtuullisuusperiaatteiden noudattamista. Virkavastuuta ei voi ”ulkoistaa” toiselle viranomaiselle, tässä tapauksessa poliisille. On syytä toivoa, että tapaus on, kuten vahvasti näyttää, yksittäinen ”harhalaukaus”. Kirjoituksen tarkoituksena oli muun muassa osoittaa, että edes asian eteneminen viranomaisketjussa ei takaa riittävää arviointia ja oikeusvarmuutta. Ylivarovaisuus on katsottava tämän tapauksen alkusyyksi, mutta se ei ole viranhaltijan kannalta lieventävä seikka, kuten yllä todettu. Janakkalan Sanomien teemaan tämä yksittäistapaus liittyy sikäli, että ylimitoitetut toimet ovat omiaan edelleen murentamaan luottamusta tärkeään lastensuojelujärjestelmään. Kuvatun tapauksen salassa pidettävyyden vuoksi julkaisen kirjoitukseni nimimerkillä. Defensor legis, Riihimäki