Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Lapsen pitää saada olla lapsi

MIELIPIDE Varhaiskasvatuksessa ollaan mielestäni menossa väärään suuntaan. Vaikuttaa siltä, että pedagogisten suunnitelmien tekijöiltä on paikka paikoin unohtumassa maalaisjärki. Tämä näkyy erityisesti, kun lasten kanssa tulee ongelmatilanteita. Lapsi ei ole pieni aikuinen, jonka kognitiiviset kyvyt aina riittäisivät varhaiskasvatuksen ammattilaisten tavoittelemien ratkaisumallien ymmärtämiseen. Pelkästään sen, että ihmisen aivot kehittyvät noin 25-vuotiaaksi asti, luulisi asettavan esteitä lasten (sekä jopa nuorten aikuisten) kyvylle asettua eri rooleihin ongelmatilanteissa. Oman kokemukseni mukaan lasten käyttäytyminen on viime vuosina ratkaisevasti muuttunut. Enää ei samalla tavalla kunnioiteta vaikkapa aikuisia, toisia lapsia tai omaisuutta. ”Minä! Minä! Heti, mulle, nyt” –ideologia on vallannut lisää pieniä päitä. Lapset eivät mielestäni tarpeeksi opi esimerkiksi kärsivällisyyttä tai pettymysten käsittelyä. Päinvastoin, pettymyksiä silotellaan neuvottelemalla ja kyselemällä, mitä lapsi kenties itse haluaisi. Minusta ihmiseksi kasvamiseen kuuluu myös erilaisten epämiellyttävien tunteiden käsittelyä ja tarvittaessa aikuisten asettamat tiukatkin rajat. On vain kaunis ajatus, että kaikki lapset, kaikissa olosuhteissa, itse osaisivat asettaa itselleen rajoja. Lisäksi väitän, että pettymykset elämässä tulevat olemaan lapselle sitä kovempia mitä myöhemmin sellaisia kohtaa. Jo kolmi- nelivuotiaita lapsia asetetaan itse ratkaisemaan kiistoja. Voidaanko olettaa, että lähes taaperoikäiset lapset löytävät aikuisten maailman näkövinkkelin järkevät ja tunnevaikutuksiltaan parhaimmat ratkaisut? Ei voida. Vanhemmat ovat osasyyllisiä. Epäilemättä jokainen vanhempi haluaa lapselleen silotellun tien kohti menestystä. ”Vikaa” ei omissa lapsissa haluta nähdä. Ihmisen psykologinen kehitys kulkee tiettyä kehitysvaiheiden polkua, jota ei käytännössä voi oikoa. Kaikki tiedämme seurauksia, jos lapset ovat joutuneet ottamaan vastuuta asioista liian nuorina. Paras olisi antaa lasten kasvaa lapsina. Hoidetaan me vanhemmat oma roolimme omien lastemme varsinaisina kasvattajina itse eikä työnnetä vastuuta lastentarhanopettajille tai koulujen opettajille pedagogisine suunnitelmineen. Opettaminen on käsittääkseni eri asia kuin kasvattaminen. Satu Huhtala (ps.) Janakkala