Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Yhteisöllisyydellä menestykseen

Janakkalassa, Hämeessä ja Suomessa olemme viimeiset vuosikymmenet rakentaneet menestystämme pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatteiden varaan. Ajatus siitä, että pidämme huolta niistä, jotka eivät siihen itse kykene, perustuu meillä jo viimesotien ajatukseen – kaveria ei jätetä. Olemme tilanteessa, jossa verovaroin ylläpidetyssä hyvinvointiyhteiskunnassa lähes kaikki saavat enemmän yhteiskunnan palveluja ja etuja, kuin niistä maksavat. Miten voimme jatkossa selviytyä tästä mahdottomasta yhtälöstä ja edelleen pitää huolen niistä, jotka sitä tarvitsevat? Yhteiskunta ei kykene ottamaan enempää kannettavakseen ja huolehdittavakseen arkisia asioitamme. Tämä tie on johtanut käytännössä suunnitelmatalouteen, jossa työntekijät, yrittäjät, eläkeläiset ja työnantajat maksavat käytännössä enemmän erilaisia maksuja ja veroja, kuin työntekijät saavat palkkaa tai eläkeläiset eläkettä. Olemme luovuttaneet yhteiskunnan päätettäväksi, miten ansaitsemamme rahat käytetään. Tämä tarina on tullut tiensä päähän. Tarinan tavoite, pidetään heikoimmista huolta, on erinomainen, mutta nykyisillä keinoilla emme tästä tavoitteesta selviä. Yhteinen tarinamme kohti huomista voi alkaa siitä, että mietimme perusteellisesti ne kohteet, jotka rahoitamme verovaroilla. Mistä asioista sinä ja minä voimme vastata itse? Ilman että pyydämme siihen varoja yhteiskunnalta, käytännössä naapuriltamme – siitähän verotuksessa on pohjimmiltaan kyse. Useat yhteisöt tekevät tärkeää työtä paremman hyvinvoinnin ja menestyksen eteen ilman, että tulevat pyytämään siihen varoja muilta. Useat eläkeläisjärjestöt järjestävät käytännössä maksutonta toimintaa ja aktiviteettejä vertaisohjaaja-periaatteella eläkeläisille. Yrittäjäyhteisöt rakentavat verkostoja omilla resursseillaan tavalla, joka parantaa niihin kuuluvien yritysten liiketoimintaedellytyksiä ja työllisyyttä. Olen törmännyt työnhakijoiden ryhmiin, jotka kokoontuvat säännöllisesti ja tekevät yhdessä työnhakua ja parantavat toistensa työnhaun edellytyksiä. Useat liikunnan ja kulttuurin parissa toimivat ryhmät ja yhteisöt järjestävät toimintaa ilman yhteiskunnan varoja. Nämä ovat esimerkkejä siitä, kuinka meillä edelleen on mahdollisuus järjestää yhteiseksi hyväksi toimintaa, johon ei pyydetä naapurin taskusta rahaa. "Mistä asioista sinä ja minä voimme vastata itse?"