Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Pysähdy.

Ulkona on pimeää ja märkää, kylmää ja kalseaa. Ihmisillä on kiire. On tehtävä vaikka mitä vielä ennen joulua. Ennen kuin joulu voi tulla. Helposti joulukiireessä pidämme lahjakassien kotiin kantamista, selkä kipeänä, tärkeämpänä valmistautumisena jouluun, kuin ajatuksen luomista joulun lapseen tai joulurauhaan. Sytytämme kynttilöitä luomaan tunnelmaa, ei muistuttamaan jouluna ilmestyvästä maailman valosta. Pidämme huolen, että ulkoiset puitteet näyttävät siltä, että joulu voi tulla. ”Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus. Muistojen virta, lapsuuden sadut. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.” Samaan aikaan saatatamme sisimmissämme olla kaukana joulunsanomasta. Jos vain maltamme kiireen keskellä pysähtyä ja kuunnella sydäntämme, saatamme huomata syvältä nousevan kaipuun. ”Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan. Aamu kun koitti, tiesikö kukaan, tuo ensi joulu sai muuttaa historian.” Entä jos tänä vuonna antaisimme, kiireen sijaan, aikaa olla läsnä itsellemme ja tutkia mistä joulun sanomassa on kyse? ”Ikuisen joulun jos tahdot löytää, sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan. Et löydä kultaa, et juhlapöytää, löydät vain seimen ja tallin koruttoman.” Pysähdy. Avaa sydämesi joulun sanomalle. ”Joulu on taas, riemuitkaa nyt. Lapsi on meille tänä yönä syntynyt. Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankilastaan. Uskon siemen nouskoon pintaan. Olkoon rauha loppumaton. Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi. Tulkoon juhla todellinen. Tulkoon Jeesus Herraksi sen. Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.” Lotta Törmänen vs. diakoniatyöntekijä Lainaukset: Pekka Simojoki, Tulkoon joulu