Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Jaksaa, jaksaa, yksin...

Aina vaan pitää jaksaa. Töissä, yhdistyksissä, politiikassa, kotona, harrastuksissa… Oravanapyörä pyörii niin että silmissä sumenee ja pää ei kestä. Ja yksinäisyys jäytää monia myös jouluna. Tämän syksyn puhutuin aihe on ollut ja on uupuminen, loppuun palaminen, burn out, masennus, millä nimellä aiheesta nyt halutaan puhua. Myös yksinäisyys on noussut puheenaiheeksi erityisesti nuorten yksinäisyys. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Aina vaan enemmän, nopeammin… Kuuntelemmeko itseämme ja muita? Olemmeko jotenkin eksyksissä? Pysymmekö muutoksen mukana? Mitä merkityksellinen elämä kohdallamme tarkoittaa? Jotain täytyy olla pielessä, kun kaikki väsyvät ja mielet särkyvät. Onko vika asenteissa, rakenteissa, olosuhteissa, ennakkoluuloissa, käytöksessä, ulkopuolelle jättämisessä? Kuuntelemmeko ja kuulemmeko? Mikä on väsymisen ja yksinäisyyden ympärillä oleva stigma? Miten arvostamme itseämme ja kanssaihmisiä? Miten autamme nuoria mielen ongelmissa? On osattava tehdä valintoja ja löysättävä vauhtia, jos se vaan on mahdollista. Että emme vaan valehtelisi itsellemme,että kyllä minä vaan jaksan vaikka en jaksaisikaan. Me riitämme ja kelpaamme juuri sellaisina kuin olemme. Rakastettuina ja itse rakastaen. Oli kunnioitettavaa Pekka Haavistolta hänen puheenjohtajavalintansa jälkeen toivottaa puheessaan Touko Aalto sydämellisesti takaisin joukkoihin. Yhdistyksissä, työpaikoilla tai kotona tuemmeko ja kannustammeko toisiamme? Onko liian vaikeaa asettua toisen asemaan, kehittää empatiataitojaan ja kehittyä ihmisenä? Aina voi yrittää ja oppia. Toivottavasti myös tukea parantuvaa. Flinkkilä ja Tastula -ohjelmassa 18.11. käsiteltiin lämpöisellä ja pysäyttävällä tavalla masennusta. ”Masennus voi olla kaveri, suojaviitta, turvapeitto. Masentunut ihminen on etäällä omasta itsestään. Oma vastuu omasta elämästä on yritettävä ottaa masentuneenakin. Lääkäri hoitaa oman osuutensa ja itse on hoidettava oma osuus, eli tehtävä jotain ja noustava sieltä turvapeiton alta, ja yritettävä sano itselleen, nyt tämä saa loppua. Astua kohti luonnollista elämäntyyliä eli vastavuoroisuuteen, yhteyteen muiden kanssa. Ja myös antaa aikaa omille ajatuksille hiljaisuudessa. Antaa mielen hiljentyä ja levätä. Jouluna, älä jätä ketään ulkopuolelle, yksin. Meidät on luotu parantamaan toistemme haavat. "Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Aina vaan enemmän, nopeammin."