Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pysähdytään ja kuunnellaan, muulloinkin kuin huomenna

Kun olin lapsi, mummoni puhui usein sodasta. Hän oli ollut nuorena lottana rintamalla ja nähnyt paljon. Tapahtumat olivat jättäneet syvät jäljet, ja hän halusi kertoa niistä usein. Minä en yleensä jaksanut kuunnella, puuhailin omiani ja annoin sanojen liukua ohi. Nyt kaduttaa. Haluaisin istahtaa sängyn vierelle, ottaa käden käteeni ja kuunnella. Haluaisin kysyä lisää, jakaa tunnetiloja, päästä tapahtumiin mukaan tarkemmin. Se ei ole enää mahdollista, sillä mummoani ei enää ole. Hänen mukanaan lähti valtava määrä tarinoita, muistoja ja tietoa talvi- ja jatkosodan vuosista. Voi kun olisin ymmärtänyt kirjoittaa ne muistiin tai mikä parempaa, tallentaa ne mummon itse kertomana nauhalle. Niin kauan kun joukossamme on ihmisiä, jotka muistavat nuo vuodet, on meidän tehtävämme kuunnella. On meidän tehtävämme antaa heidän kertoa noista vuosista, jotta emme kokonaan unohtaisi. Me lehtenä voimme painaa noita tarinoita sivuillemme, jolloin ne jäävät elämään. Mutta yhtä lailla niin voi tehdä jokainen muukin. Sotavuosista ei ole vielä niin pitkä aika, että meillä olisi varaa unohtaa. Huominen itsenäisyyspäivä on hyvä hetki hiljentyä asian äärelle, mutta sen ei tarvitse olla vuoden ainoa päivä. Kuunnellaan heitä, jotka vielä ovat kertomassa, vaikka vuoden jokaisena päivänä. Annetaan heidän kertoa, jakaa ja lisätä ymmärrystämme. Ja tallennetaan tuo kaikki, jotta voimme kertoa sitä eteenpäin.