Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pirkko Makkosesta tuli puolisonsa omaishoitaja: "On hankala katsoa, kun oma puoliso muuttuu täysin eri ihmiseksi"

Hieman yli viisi vuotta sitten tervakoskelainen Pirkko Makkonen alkoi huolestua puolisonsa Juhani Makkosen muistista. Mies alkoi unohdella päivämääriä ja numeroita, kuten pariskunnan kahden lapsen syntymäpäiviä. Eräänä päivänä golfia rakastanut Juhani Makkonen ei muistanutkaan yhtäkkiä, miten pisteitä lasketaan. –Silloin ymmärsin, että jotain on pielessä. Juhani laski golf-pisteitään alituiseen. Joka paikassa kynä viuhui, Pirkko Makkonen kertoo. Tuolloin vasta 66-vuotiasta Juhani Makkosta alettiin testata heti, ja testaukset kestivät yli vuoden. Sinä aikana Pirkko Makkonen oli seurannut miehensä muistin hiljattaista heikkenemistä ja alkoi jo aavistella pahinta. Kun lääkäri kertoi diagnoosiksi alzheimerin taudin, tuli se yllätyksenä vain miehelle itselleen. –Hän ei meinannut hyväksyä sitä ollenkaan. Minä sen sijaan olin sivusta katsellut ja totesin heti, että asiat ovat nyt näin, Pirkko Makkonen kertoo. Juhani Makkosen äiti menehtyi aikoinaan samaan tautiin. –Silloin kauan sitten Juhani sanoi, että alzheimerin saaminen olisi kaikkein kauheinta mitä hänelle voisi tapahtua. Ei enää koskaan yksin Alkuun sairaus eteni hitaasti ja pariskunta jatkoi normaalia elämäänsä. Juhani Makkonen oli urheilullinen mies, joka pelasi golfin lisäksi muun muassa sulkapalloa, jalkapalloa ja muita palloilulajeja aktiivisesti. Hiljalleen elinpiiri alkoi kaventua. –Heti diagnoosin jälkeen lähti ajokortti, mutta se oli hänelle vain helpotus. Luulen, että hän tiesi itsekin alkavansa olla riski liikenteessä, Pauliina Makkonen sanoo. Hänestä tuli miehensä omaishoitaja pari vuotta sitten. Tauti oli tehnyt ennen hyvin itsenäisestä puolisosta täysin muista riippuvaisen. Pauliina Makkonen oli tottunut miehensä reissutöiden vuoksi olemaan paljon yksin. Yhtäkkiä hän ei ollut sitä koskaan. Lukeakin ehti vain silloin, kuin mies nukkui. –Kyllähän minä mielessäni kapinoin sitä vastaan. Olen aina tykännyt olla yksin, en kaipaa seuraa ympärilleni koko ajan. Yhtäkkiä en ollutkaan yksin enää ikinä. Hän oli koko ajan kiinni minussa. Erityisesti viimeisin vuosi on ollut rankka. Juhani Makkosta ei ole voinut jättää enää hetkeksikään yksin. Vaimo on pitänyt hänestä huolta kuin pienestä lapsesta. Aivan viime aikoina tämä on tarkoittanut myös vaippojen vaihtamista ja syöttämistä. –Ei se ole ollut helppoa, täytyy myöntää. On hankala katsoa, kun oma puoliso muuttuu täysin eri ihmiseksi. Olemme olleet naimisissa 47 vuotta, mutta hän ei ole enää se sama ihminen kenen kanssa menin naimisiin, Pirkko Makkonen sanoo. Apua vertaisryhmistä Tällä viikolla vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Pirkko Makkonen tietää omaishoitajan arjen karikot hyvin. Hän on saanut apua pariskunnan yhteisiltä ystäviltä, jotka ovat avullaan antaneet naiselle hetken omaa aikaa. Lisäksi tukea ovat tuoneet vertaistukiryhmät, joita Pirkko Makkonen löysi Janakkalasta nopeasti. –Ne ovat auttaneet minua mahdottomasti. Siellä on muita ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa. He ymmärtävät ihan eri tavoin, mitä olen käynyt läpi ja jaksavat kuunnella. Voimme jakaa asioita, nauraa niille ja auttaa toisiamme. Lisäksi sieltä on saanut kunnan työntekijöiltä paljon apua käytännön asioissa. Kun Makkonen sai virallisen omaishoitaja-statuksen, hänen puolisonsa pääsi intervallihoitojaksoille joka kuukausi. Tällä tavoin omaishoitaja saa muutaman päivän hengähdysaikaa. –Kun mieheni lähti ensimmäistä kertaa kahdeksi yöksi intervallihoitoon Tapailakodille, nukuin putkeen lähes kokonaisen vuorokauden. En tajunnutkaan, kuinka väsynyt olin, Pirkko Makkonen muistelee. Tällä hetkellä Juhani Makkonen on Turengin sairaalassa tulehduksen takia. Hän odottaa pitkäaikaispaikkaa laitoshoidosta, sillä hän ei pärjää enää kotona. Pirkko Makkonen uskoo miehen vielä tunnistavan hänet, mutta järkevää puhetta ei enää synny. Sairaus on vienyt 71-vuotiaan miehen elämän viimeisille metreille. –Toivottavasti hän kuitenkin vielä toipuu tästä tulehduksesta ja saa pitkäaikaispaikan. Olisi edes vuoden tai kaksi vaikka sänkypotilaana. Kunhan häntä ei vain vietäisi pois ihan vielä, Pirkko Makkonen kuiskaa.