Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartaus: Elämästä Elämään

”Kuoleman jälkeen ei tule mitään. Kaikki tulee ennen sitä”. Näillä sanoilla alkaa Kari Hotakaisen kirja nimeltä Iisakin kirkko. Se on totta. Mikään uskonto ei voi muuttaa sitä mutkatonta tosiseikkaa, että elämä päättyy kuolemaan. Se on luonnonlakien mukainen vääjäämätön tapahtuma, asioiden biologinen järjestys. Kuinka tunnollisesti vuodenajat kuvaavatkaan tätä kiertoa. Marraskuu – kuoleman kuukausi. Elämän hiljeneminen. Kesän aikana kasvaneen palaaminen maaksi. Kuolema ja sen ylitse tähyäminen kuuluvat kirkkovuoden lopun keskeisiin sisältöihin. Kuolema ei ole helppo keskustelun tai puheen aihe aikamme kulttuurissa, jossa se kätkössä ja monelle aihe, josta ei saa puhua. Tabu siis. Jos kuolemasta on vaikea puhua, miten paljon haasteellisempaa onkaan yrittää puhua sen jälkeisestä elämästä. Edellisen voi ymmärtää, jälkimmäistä ei. Miten voin uskoa tai ajatella sitä, mikä ei ole aistein havaittavissa? Inhimillinen kieli ja ajattelu ovat sidoksissa meitä ympäröivään, näkyvään todellisuuteen. Raamattukin puhuu kuoleman jälkeisestä elämästä vain kuvia käyttäen. Taivas. Elämän veden virta. Valon valtakunta. Kristillinen usko on ytimeltään ylösnousemususkoa. Jeesuksen ylösnousemus antoi merkityksen maan päällä vaeltaneelle ja kärsineelle Nasaretin miehelle. Varhaiset kristityt ja myöhemmin syntynyt ja kehittynyt kristillinen kirkko julistavat ylösnoussutta Kristusta. Uskomme perusjuonne osoittaa pääsiäiseen. Ikiaikojen Luoja on antanut lupauksensa. Kristitty voi ohjautua elämään maailmanulkoisesta toivosta käsin, kuitenkin tässä maailmassa. Ylösnostetun Jeesuksen tähden me voimme tarttua ikuisuuden liepeeseen jo tässä ajassa. ”Kuoleman jälkeen ei tule mitään. Kaikki tulee ennen sitä”. Se on kyllä totta tässä hautojen maailmassa. Mutta kristitylle kuolema ei ole tyhjiin raukeamista vaan astumista eletyn elämän kanssa ikiaikojen Luojan eteen. Tarmo Halttunen diakoniatyön pappi