Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Ikäihmiset asuntovuokraajien lypsylehminä

Erilaisia kotona asumisen tukimuotoja ja teknisiä ratkaisuja on kehitetty vahvistamaan mahdollisuuksia kotona asumiselle korkeassa iässä. Kun kotona asuminen tuettuna ei enää onnistu, on tarjolla useita palvelutalo- ja hoitokotimuotoja. Yhteistä näille ratkaisuille ovat korkeat kustannukset, joiden takia kuukausimaksut muodostuvat asukkaalle tai kunnalle tilanteesta riippuen varsin korkeiksi. Erkki Peltoniemen kirjoituksessa (Hämeen Sanomat 25.10.2018) kerrottiin karmaisevalla tavalla, miten palvelutalon asukas elättää kolmen vuokranantajan ketjua. Kyseessä on uusi bisneksen muoto, jossa rahastajina ovat palvelutalon omistava rahoitusyhtiö, talossa vuokralaisena oleva hoivayritys ja kassanhoitajana Hämeenlinnan kaupunki. Kaikki kolme osapuolta ovat jakamassa asukkaan kuukausimaksua. Tällainen järjestely ei voi olla mitenkään senioriasukkaan edun mukaista, etenkin kun asunnoksi on järjestetty 20 m²:n koppihuone tuottojen maksimoimiseksi. Arvaan kyllä perustelun; ikäihminen ei tarvitse suurempaa asuntoa! Olen täysin toista mieltä. Tuskinpa kukaan haluaa viettää elämänsä ehtoopäiviä pienessä ja ahtaassa koppitilassa. Jos palvelutalon asukkaan eläketulot eivät riitä muodostuvien kustannusten maksamiseen, osallistunee yhteiskunta (eli veronmaksajat) osaltaan asumistukijärjestelyin rahoitusyhtiön tuottojen lisäämiseen. Tällaisessa järjestelyssä on sisäänrakennettu varma tuotto ja kustannusten kohoamisautomaatti. Markkinamies on lisäksi kehittänyt tähän tarpeeseen vielä käänteisen asuntolainan, jonka tarkoitus on toimia lisärahoituksena kattamaan hoitokustannuksia silloin, kun hoitoa tarvitsevalla on omistusasunto eivätkä eläketulot riitä muodostuviin kuukausimaksuihin. Tämän käytännön varjopuolena on elämisen jatkaminen sen jälkeen, kun aikaisemman omistusasunnon arvo on tullut vähitellen kokonaisuudessaan käytetyksi. Myös elämän aikaisen saavutuksen eli oman kodin katoaminen vähin erin saattaa tuntua monille meistä henkisesti lamaannuttavan raskaalta. Ohjataanko palvelutalon asukas tässä vaiheessa pikavippifirmojen asiakkaaksi, vai miten elämänmenoa jatketaan? Olisiko löydettävissä reiluja malleja seniorikansalaisten hyvinvoinnin ja viihtyisän asumisen toteuttamiseksi ennen yksilöllisen toimintakyvyn vähentymistä ja erilaisten toimintaa rajoittavien vaivojen ilmenemistä? Vastaus kysymykseen on kyllä. Asian kehittelyyn ei vain toistaiseksi ole millään taholla ollut riittävän voimakasta motiivia. Yhtenä mahdollisuutena voidaan pohtia mallia, jossa ensin kootaan ryhmä samalla tavoin ajattelevia kiinnostuneita kansalaisia. Useimmilla heistä on oma asunto ja mahdollisesti lisäksi myös kesämökki. He kaipaavat helpotusta päivittäisen asumisen käytäntöihin ja kiinteistö-huoltoon. Kun tällaisia henkilöitä tai pariskuntia on koossa 20–30, voivat he muodostaa yhteisön, joka järjestäytyy ja ryhtyy yhdessä laatimaan suunnitelmia tulevasta asumisestaan. Tällöin on mahdollista huomioida kunkin yksilölliset tarpeet tilankäytössä, huonejärjestyksessä, varustelun tasossa ja mahdollisesti tarvittavissa erityisjärjestelyissä. Tulevia asukkaita ei sopeuteta valmiisiin asuntoihin, vaan asunnot sopeutetaan yksilöllisten tarpeiden pohjalta asukkaille soveltuviksi. Etuna on myös se, että yhden asunnon ostamisen sijaan asuntokaupan kohteena on koko talo. Asetelma antaa mahdollisuuden paitsi tarpeiden mukaiseen asuntokohtaiseen suunnitteluun myös talon arkkitehtuuriin ja taloteknisiin ratkaisuihin vaikuttamiseen. Asumisen energiataloudessa on mahdollista hyödyntää maalämpö, aurinkovoima, lämmön talteenotto ilmastoinnissa sekä muut 0-energiaan liittyvät ratkaisut. Myös sopivan tontin etsimiseen ja sijaintiin vaikuttaminen tulevat mahdollisiksi. Tavoitteena on, että kun tontti löydetään, se ostetaan perustettavan asuntoyhtiön nimiin tai vuokrataan pitkällä vuokra-sopimuksella tilanteesta riippuen. Toteutuksen ilmeisinä haasteina saattavat olla yhtenäisen ryhmän kokoaminen ja ryhmän sisäisen tasapainon sekä päätöksentekomekanismin luominen. Samanhenkiselle ryhmälle malli antaa kuitenkin aivan erityiset mahdollisuudet keskinäisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden toteuttamiselle päivittäisessä asumisessa. Näitä mahdollisuuksia ovat yhteinen ruokailutila ja keittiö, yhteinen olohuone, yhteinen saunaosasto, yhteinen juhlatila, varauspohjainen vierashuone, pakettiautomaatti eteisaulassa, kampaajalle ja fysioterapeutille varattu toimitila, talonmiehen asunto, yhteiskäytössä oleva taloyhtiön omistama sähköauto, sähköinen varausjärjestelmä, pyykin pesula, pieni kuntosali jne. Talossa asuu yhteisömanageri, joka innostaa asukkaita liikuntaan ja erilaisiin toimintoihin. Asuminen voi muodostua läheiseksi ja naapurista välittäväksi, koska keskinäinen tutustuminen on tapahtunut jo yhteisen suunnittelun merkeissä. Perustellusti voidaan puhua yhteisöllisestä senioriasumisen mallista. Kyllä tulee kallista asumista, kun yhteistilojakin on noin paljon, toteaa epäilijä. Tavanomaista kalliimmaksi tämä ei kuitenkaan muodostu, koska asuntojen markkinointikulut jäävät pois ja yhteisille tiloille on mahdollista hankkia pitkäaikainen erillisrahoitus. Yhteiskunnan kannalta säästöt muodostuvat merkittäviksi, koska yhteisöasuminen mahdollistaa asunnossa asumisen pitkään ja vähentää näin tukimuotojen tarvetta. Kaveria ei jätetä, vaikka muutoksia terveydentilassa tapahtuukin tai puoliso poistuu viereltä. Tällaisen asumisen mallin toteuttaminen vaatii yksilöiltä ennakkoluulottomuutta, sosiaalisuutta ja aitoa innostusta oman tulevaisuuden järjestämiseen. Löytyykö sellaisia yksilöitä keskuudestamme? Vastaus on myönteinen. Kyse on vain siitä, kuinka he onnistuvat löytämään toisensa. Onhan niin, että uuden asunnon rahoitus järjestyy nykyisen asunnon myynnillä sillä aikaa, kun tulevaa asuntoa suunnitellaan ja rakennetaan. Jos nykyisen asunnon arvo jää uuden asunnon hintaa pienemmäksi, voi taloyhtiö sellaisissa tapauksissa kattaa erotuksen yhtiölainalla, jota asukas tulevina aikoina maksaa vähitellen pois. Oma koti ei katoa minnekään, se vain vaihtaa muotoaan tulevien vuosien tarpeita ja ennakoitavia olosuhteita vastaavaksi. Asukkaiden keskuudessa myötätuntoa ja välittämistä riittää kaverille. Naapurillekin on mukava sanoa aamuisin hyvää huomenta.